Ei lunta, ei joulutorttuja, mutta kuitenkin joulumieltä, eli taiwanilainen joulunodotus

Hei taas pitkästä aikaa.. En tiedä mikä tässä blogin kirjoittamisessa on niin vaikeaa.. Ehkä se, kun tuntuu ettei kukaan lue tätä, kun melkein kukaan ei kirjoita mitään kommentteja, niin tuntuu turhalta puuhalta.. (vink vink :D)

Täällä istun taas koneeni ääressä, tällä kertaa villasukat jalassa (kiitos ihana äiti!) ja sormikkaat kädessä. :D Nimittäin täälläkin on kylmä, tänään erityisesti. Tuulee hyvin voimakkaasti, puuskittain ja kylmästi, ja sataa vettä eli ilma on superkosteaa, ja on jossain 16 asteen paikkeilla lämpötila.. Ja huoneen sisällä on tuulta ja vesipisaroita lukuunottamatta sama olotila, eli yhtä kylmää ja kosteaa.. argh.. tulee lämpöpattereita ja takkoja kova ikävä täällä. Ja saunaa!! Ainoa lämmin paikka on suihku... josta onneksi sentään tulee kuumaa vettä. Välillä kyllä ei tuu ollenkaan kylmää vettä, ja sitten pitää polttaa itsensä tulikuumassa suihkussa. :D Hassu ongelma kyllä se.

Ostin itselleni joulua varten pienen muovisen kuusen ja siihen kaikkia koristeita. :) Ostin myös valot kuuseen, mutta ne olikin sellaiset, että ne vilkkuu, joten en voi pitää niitä päälle.. ei oo nimittäin enää rauhoittavaa vaan ärsyttävää.. se on kyllä harmi :( Mutta kaikkea ei voi saada. Ostin myös kämppiksille ja kaveri osti mulle joulusukat, ja täytin ne karkilla, koska on kiva tehdä jotain jouluun liittyvää. Kivaa oli myös valita ja lähettää kotiin päin jouluterveisiä. :) Ja olin myös koulun joulujuhlassa, ja se oli ihanaa. Joululauluja olen lauleskellut vähän väliä salaa, eli kyllä täällä vähän pääsee joulua kokemaan, vaikka isoimmat asiat puuttuukin, kuten perhe, ja kinkku, ja piparit.. Glögi ei kyllä puutu koska Juuso oli superkiva ja lähetti mulle glögimausteita!! <3 Joten olen tehnyt täällä välillä glögiä, ja tänään aion tehdä kavereille maisteltavaksi.. sopii tällaiseen kolkkoon säähän kuin nenä päähän.

Tässä kuussa on ollut kaikkein parasta tietenkin joulukalenterin luukkujen availu.. :) Ihanaa, kun joka aamu saa avata jonkun rakkaan ihmisen paketin, vaikka välillä tulee hirvittävä ikävä ja pitää vähän itkustaa pienen joulukuuseni ääressä lattialla. Laitoin nimittäin kaikki paketit kuusen alle, jotta tulisi vähän enemmän vielä joulu niistä. Niille, jotka kenties ei vielä tiedä, niin sain perheeltäni ihanan joulukalenterin, nimittäin joka joulukalenterin päivälle eri ihmisiltä pienen tai isomman lahjapaketin, ja sitten joka aamu availen yhden lahjan.. Täydellisempää asiaa ei voisi olla! Olen saanut lahjoja kaikilta sellaisiltakin, joilta en ois ikinä arvannut saavani.. hauskaa. :) On aivan mahtavaa, kun koskaan ei tiedä keneltä saa lahjan. Tuossa pari päivää sitten mm. avasin Riikan tutulta varamummolta paketin, vaikka hänet olen tavannut vain kerran. Siitä tuli kyllä mahtavan koskettava olo, jotenkin tässä konkreettisesti näkee miten monet ihmiset oikeasti välittää musta tarpeeksi laittaakseen lahjapaketin..Eli kiitos kaikille näille: Riikka-sisko, joka oot ihana hassu siskoystävä ^^; Iskä ja Äiti, jotka ootte parhaat vanhemmat, jotka voi pieni Reetta saada; Ellulle ja perheelle, jotka odottaa mua kotiin kuin nuuskamuikkusta <3; Riinalle, joka on ihana kummityttö :); Tarjalle-siskolle, joka on huolissaan mun suomen kielen ruostumisesta, lupaan koittaa pitää sitä yllä! :D; Outille, joka huolehti, ettei joulukuusta pääse puuttumaan prinsessoja; Erikalle, joka on on salaa niin samanlainen mun kanssa, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi on juuri täydellinen nuorin sisko, mitä voisi kuvitella.. kiitos kun huolehdit mun isänmaallisuudesta! ja siitä, että yöllä voi aina nukahtaa muumimaailmaan.. :) ; viidennelle veljelle Pekalle, joka laittoi mulle ihanaa kirjepaperia sekä mun että muiden iloksi; Irmalle ja Taunolle ihanista toivotuksista ja suojelusenkeleistä :) ; Taanukaisille, jotka huolehti sekä karkkinälästä, että muutenkin ikävästä kertomalla yksityiskohtaisesti mm. ruumiintoiminnoistaan :D; Turkuhörhöille maailman parhaasta kuorolevystä; Eeville, joka on huolissaan mun terveydestä; Emmille ja Ollille, jotka taas oli huolissaan mun salmiakkipulasta (söin jo kaikki :D) ; Unskille stressileluksi päätyneestä barbababasta; Anne-mummolle, joka laittoi paketissa vähän enkelsiipien havinaa :) ; plus kaikille niille lopuille toistaiseksi tuntemattomille, joiden pakettia en ole vielä avannut.

Taanukaiset esitti sen verran vahvasti pyynnön, että noteeraisin teidät blogissani, niin pitää sanoa, että on se kyllä hyvä, että on tuollaisia hassuja otuksia tätitettävinä, on vähän vähemmän ikävä kotiin silleen eiku mitä? :) Lupaan ottaa kuvia kaulahuovin kanssa julkisilla paikoilla, kunhan taas pääsen jonnekin ulos kampukselta.. :P

Sitten päästäkseni ulos kalenterista, pitää kertoa.. kun tänään olin viemässä yhtä kirjettä postiin, niin huomasin, että samassa rakennuksessa onkin joitain tyyppejä myymässä mitä erilaisempia asioita.. Ja ostin mm. mansikoita! Tuoreita! Suoraan naapurikunnan pellolta! Jee! Täällä on siis nyt mansikkakausi, mikä on jotenkin vaikea pohjoismaalaisena käsittää, mutta hyviä ovat.. ^^ Ja viereisen kojun myyjä oli käynyt suomessa vuosia sitten ja osasi vieläkin sanoa "kiitos" ja "huomenta".. :D Vähänkö kivaa.

Aiemmin yksi hieno kokemus oli, kun koululla oli kiinalaista oopperaa esittävä ryhmä kiinasta ja esitys oli vielä kaiken lisäksi ilmainen. Aluksi oli kyllä hieman tylsää, kunnei siitä esityksestä tajunnut sanaakaan.. vierellä oli kyllä tekstitys joo.. kiinaksi. :D Mutta sitten loppupuolella oli hienot akrobatia-taistelukohtaukset ja sitten se olikin jo tosi jännää! Oli kyllä kivaa, vaikka kiinalaisen oopperalaulun rinnalla kyllä länsimainen ooppera on lintujen viserrystä, vaikka en oo koskaan oopperalaulusta tykännytkään. Hakekaa vaikka huviksenne youtubesta, jos ette oo vielä tähän kauniiseen laulun lajiin tutustuneet..

Yksi hieno asia on, miten huomaamatta kielitaito kehittyykään.. Nykyään mulla on kavereita, joiden kanssa mulla ei ole muita yhteisiä kieliä kuin kiina, eikä haittaa menoa paljoakaan, koska arkikeskustelu sujuu kiinaksi jo ihan hyvin. :) Kielioppi on varmasti useimmiten päin mäntyä ja lausuminenkaan varmaan oo ihan viiden tähden arvoista, mutta pääasia kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi! Kiinan kieli on kyllä systeeminä ja muutenkin hirvittävän kiehtova kieli, ja olen todella iloinen, että tulin tänne opiskelemaan sitä. Eihän täällä pelkästään kieltä opi, vaan samalla toisenlaisen tavan katsella vähän koko maailmaa ja itseään...

Kaksi isoa asiaa olen täällä oppinut.. Sen, että miten hieno maa taiwan on ja miten paljon mahtavia asioita on kiinan kulttuurissa ja sen pitkässä historiassa.. Ja toisaalta, että miten ihana maa on suomi, ja miten paljon rakastan sitä ja suomalaisia ja suomen kieltä (!) ja erityisesti kotiani ja perhettä ja ystäviä.. :)

Täällä jokainen uusi tuttavuus on kuin paksu kirja, josta voi oppia niin paljon, sekä maailmanhistoriaa ja maantietoa ja muuta tällaista että erityisesti ymmärtämään miten rajoittuneet ja epärealistiset mun näkökulmat maailman asioihin on olleet, vaikka olenkin pitänyt itseäni avarakatseisena.. Ja tiedostan myös, että ne on sitä yhtä edelleen... Paljon on vielä opittavaa.. Onneksi oppiminen on niin kivaa. :) Ilman tätä kokemusta olisin kyllä jäänyt niin paljosta vaille...

Hei hei rakkaat tältä kertaa, on ikävä teitä kaikkia! Kesällä palaan taas suomen kauniisiin maisemiin huuliharppua soittaen kuin Nuuskamuikkunen! :) (Kiitos ellu ajatuksesta, se on piristänyt täällä.)

Kuivattuja mustekalalonkeroita, kanansydänkeittoa ja sianverikakkuja, toisin sanoen taiwanilainen ruokakulttuuri

Heissan!

Kuten kaikki tietää tai ehkä ei tiedä, olen nyt istunut kohta neljä viikkoa enemmän tai vähemmän kotona, koska kaaduin portaissa ja satutin selkäni.. Ei mitään hurjan vakavaa, mutta kuitenkin sen verran, etten saa harrastaa mitään liikuntaa, kävellä yhtään ylimääräistä tai muutenkaan pitää hauskaa.. Sen seurauksena olen istunut kovin paljon sisällä, netteillyt ja opiskellut.. Oli tuossa mid termitkin (lukukauden keskellä olevat tentit), joten niidenkin edellä elämä kuoli väliaikaisesti noin muutenkin. Eli toisin sanoen itärintamalta ei mitään uutta.. Ajattelin nyt kuitenkin jotain päivittääkseni edes kirjoittaa blogiin jotain ruoasta ja kaikesta siihen liittyvästä, koska siitä on kyllä paljon sanottavaa...

Täkäläinen ruokahan on siis teoriassa tosi terveellistä, koska se koostuu isolta osaltaan kasviksista ja riisistä, ja lihaakaan ei oo mitenkään ylikäsitelty... Kuitenkin täällä on hyvin helppo saada itsensä lihavaksi, koska ensinnäkin nämä tykkää täällä yli kaiken uppopaistetuista asioista (uppopaistettuja kasviksia, uppopaistettua lihaa, uppopaistettua tofua, uppopaistettua you-name-it). Toisekseen kaikessa ruuassa ainakin koulun ravintoloissa on hirveästi rasvaa.. Plus täälläkin on hampurilaisravintoloita ja muita pienen Reetan kiusaksi joka nurkalla. :S Yksi hieno esimerkki hampurilaisesta aasialaiseen tyyliin on japanilaisen hamppariravintolaketjun MosBurgerin riisipurilainen.. :D Tätä aasialaisemmaksi ei kyllä hampurilaista saa..



Oma lukunsa on sitten kaikki perinneruoat, jotka on kyllä suurimmaksi osaksi jokseenkin niin omituisia, ettei niitä pahemmin uskalla syödä.. :D Hsinchun, eli kotikaupunkini, oma perinneruoka on riisinuudelit, jotka on siis riisijauhoista tehtyjä nuudeleita.. Niissä on joku jippo, ettei niitä voi tehdäkään muualla, koska niiden kuivaamiseen tarvitaan kova tuuli, ja Hsinchu on about Taiwanin tuulisin paikka (ja sen kyllä huomaa :S). Maistoin kerran paistettuja riisinuudeleita, mutta ovat aika mauttomia, ja lisäksi näyttävät ja tuntuvat joiltain suolistomadoilta, niin ei mitään suurta herkkua kyllä olleet ne.. Mutta siis kuitenkin suhteellisen vaaratonta eräisiin muihin herkkuihin.. Yksi kuuluisimpia on sian sorkat, ja kyse on siis siitä, että aivan oikeasti saat kokonaisen sian sorkan lautasellesi, ja siitä on tarkoitus syödä ne lihat ympäriltä.. Itseäni henkilökohtaisesti ällöttää ajatuskin sen verran, etten viitsi kokeilla. Yksi järkytys oli se, kun menin taiwanilaisen kaverini seuraksi lounaalle, ja hän kävi sellaisessa tee-se-itse-keittopaikassa, ja valikoi sieltä asioita.. Siellä oli kaiken laista, joista en edes halua tietää mitä ne on.. varsinkin kun erehdyin kysymään siltä kaveriltani, että mikä tuo oli minkä otit juuri.. Ja se oli siis kanan sydän.. ja katselin siinä sitten suurta vadillista kanansydämiä.. alkoi hieman etomaan. Sianverikakuista olen kuullut, mutta en ole vielä päässyt näkemään.

Sian sorkkia :S

Pahin juttu kaikessa on night marketeissa myytävä taiwanin suuri kuuluisuus haiseva tofu (on siis suora käännös sen kiinankielisestä nimestä), joka on kyllä todellakin nimensä veroinen ruoka.. Se on uppopaistettua tofua, jossa on käytetty jotain erikoista ainesosaa X, jonka ansioista se haisee pahemmalle, kuin mädänneet katukaivot (joita niitäkin on täällä usein). Yömarketeissa kulkeminen on todella kivaa, koska sieltä löytää niin paljon kaikkea, mutta siellä on aina se inhottava jokakertainen hetki, kun osuu tarpeeksi lähelle haiseva tofu -kojua... ja se haju leviää todella pitkälle. Ei pysty katselemaan niitä vieruskojuja kunnolla, koska se lemu on aivan oikeasti aivan yhtä paha kuin jotkut tosi haisevat vessat. Ja nää ihmiset yrittää saada mua syömään sitä :S Ja se on oikeasti täkäläisten suuri herkku, ja ne syö sitä tosi usein. Oon melkein luvannut itselleni maistaa sitä jossain vaiheessa ennen paluuta, mutta en tiedä pystynkö.. :D


Viattomalta näyttävät haisevat tofut.

Noita kauhistuttavia perinneruokia on kyllä loputtomiin, mutta toisaalta tosi moni ruoka täällä on todella hyvää. Esim. kaikki jiaozien eri muodot on tosi hyviä.. Ne on sellaisia ohueen vesitaikinaan käärittyjä kasviksia/lihaa, jotka sitten voidaan esim. paistaa, uppopaistaa, keittää vedessä tai kaikkea.. Ja ne on yleensä tosi hyviä, nams! Lemppari aamupalani täällä on baozit, jotka on samaan perheeseen kuuluvia, paksumpaan taikinaan leivottuja "pullia", joissa on sisällä lihaa ja kasviksia myös. Kaikenlaiset lisukeruoat on myös tosi hyviä, paitsi ne missä on pikkukaloja ja tofua. :D Niissä on aina erilaisia kasviksia ja mausteita ja nam. mun ehdoton lemppari kaikista lisukkeista on sellainen tomaattikananmunapaistos, joka on hyvin simppeli ja tosi herkullinen. Japanilaiseen ruokaan pääsee täällä tutustumaan hyvin, ja siihenkin olen tykästynyt kovasti.. Tätäkin voisi jatkaa pitkälle, mutta en nyt jaksa :D


Mainitsemiani jiaozeja, tällä kertaa keitettyinä.

En keksinyt mitään aasinsiltaa tähän, joten hypätkääpä itse joen yli, nimittäin halusin myös kertoa täkäläisten ruoan hankkimisen kätevyydestä. Ensinnäkin noita 24/7 auki olevia pienen pieniä lähikauppoja on joka nurkalla, minulla lähin noin sadan metrin päässä. Niistä saa kaikenlaisia valmisruokia, jotka myös lämmitetään paikan päällä (ellet halua viedä kylmänä kotiin). Kaikkiin näihin saa valmiiksi puikot/muut ruokailuvälineet, astiat ja muut, eli ne on täysin mahdollista syödä siinä paikassa tai viedä minne vaan.. Pikanuudelitkin ovat ihan oma lukunsa, koska ne on valmiiksi pahvipurkissa, eli sinne voi vaan laittaa kuumaa vettä, eikä tarvi edes kulhoa niille. Ja yksi juttu on, kun ostettiin täytekakku tällä viikolla.. :D Sen mukana sai siis leipomosta lautaset, haarukat, muovisen kakkulapion, ja kynttilätkin olisi saanut, jos olisi halunnut.. :D Tämä vaan esimerkkinä siitä, miten täällä on kaikki saatu hyvin hyvin käteväksi ruuan suhteen. Söpöys on toinen asia, joka täällä on kehitetty huippuunsa, kuten näkee kakustamme.


Kakku, jonka ostimme ^^

Yksi mun lemppariasioista on kaikki tee/mehukojut, joista saa siis kaiken maailman kylmiä/kuumia juomia, ja erityisesti niiden mehutölkkisysteemi.. :D Koska niillä on siis sellaisia pahvimukeja, ja sitten sellainen muovituskone, jolla saa mehutölkin kanteen liimattua ohuen muovikannen.. Siihen sitten isketään pilli läpi, jolloin kanteen tulee vain pillin mentävä reikä. Ja ennen pillin laittamista se koko härdelli on täysin vesitiivis, eli ne voi laittaa vaikka reppuun nurin päin ja laittaa pillin vasta kotona. Paitsi että se on kätevää, niin lisäksi mitä todennäköisimmin tuottaa vähemmän muovijätettä kuin ne hesburgerin epäkätevät ja paksut kannet. Sitä paitsi niiden mehukojujen mehut on aivan parhaita! Ja teet toki myös, mutta en voi juoda niitä, kun maha ei tykkää kofeiinista.. Kuitenkin, night marketin mehukojut on mun lemppareita, etenkin eräs tuossa lähimmällä marketilla oleva, jossa on tarjolla tiskillä mukeja, joissa on paloiteltuna ja kuorittuna erilaisia hedelmiä eri sekoituksina.. niistä voi sitten valita jonkun hedelmämukin, jonka jälkeen se myyjä sekoittaa kaiken tehosekoittimessa mehuksi ja sitten sen voi vain juoda.. ^^ Ehkä terveellisintä mehua ikinä, plus parasta, koska se on niin tuoretta. Yksi lemppareistani on viinirypäle-kiivimehu.. guavamehu on myös jees ja vesimelonimehukin on superhyvää! ^^

Yksi juttu on sitten kaikki snacksit alias pikkunaposteltavat, joita paikalliset syö paljon.. Karkkiahan täällä syö vaan lapset ja suklaatakin vain erikoistilanteissa, hullut taiwanilaiset :S Mutta muita naposteltavia, kuten sipsejä, syödään paljon.. Sipsejäkin on kaikkia hienoja makuja, kuten merilevä (jota muuten paikalliset tunkee joka paikkaan...) Sitten on kaikkia kalatikkuja, jotka ei vain maistu kalalle, vaan on kuivattua kalaa.. Ostin kerran, oli pahaa.. :S Sitten on pusseissa kaikkia kuivattuja lihasiivuja, ja jos et ole varovainen, saatat ostaa pähkinäsekoituksen sijaan kuivattuja, savustettuja mustekalanlonkeroita.

Bonuksena vielä kananjalat, siis kananjalat, ei koivet, jotka ovat kuulemma erityisesti lasten lemppareita.. Kuulostaa toki enemmän kauhuelokuvalta kuin tosielämältä, mutta täälläpä voi nähdä lapsia imeskelemässä onnessaan kananjalkoja hiijahei..

Olen varma, että tästä unohtui vielä kaikenlaista, mutta tällä mennään...
Tos ja hei!

Opiskelijaelämää

Hei!

Siitä on jo ties kuinka kauan, kun kirjoitin viimeksi. Pelkäsin ja tiesin näin käyvän.. Kun asettuu aloilleen ja elämä alkaa rutinoitua, on niin paljon tekemistä ja menemistä, ja toisaalta niin paljon toistuvaa ja tavallista, ettei ole enää niin paljon mistä kirjoittaa. Olen elänyt kyllä hyvin, ja täällä olo on edelleen tosi kivaa, mutta elämä alkaa asettua urilleen. Koulutuntien ja koululäksyjen jälkeen ei viikolla jää kauheasti aikaa muulle, joten paljon aikaa menee ihan vain opiskellessa ja muuten kampuksella oleillessa. Olen tosiaan kolmella eri kiinan kielen kurssilla, ja läksyjä on paljon. Toisaalta se on rasittavaa, mutta toisaalta myös oppii todella paljon. Uskon, että se työ ei ole ihan turhaa, koska saan uuden kielen haltuuni sillä pikkuhiljaa. :) Viikonloppuisin on aikaa enemmän, ja silloin olen yleensä viettänyt aikaa kaikkien uusien kavereideni kanssa ja vain rentoutunut. Se harmittaa paljon, etten ole oikein vielä päässyt käymään missään... Ongelma on lähinnä siinä, että mulla ei ole paljon kavereita, joiden kanssa matkustaa, enkä ihan uskalla lähteä pidemmille reissuille yksin.. Eikä se ole muutenkaan kivaa. Mulla on kyllä latinalaisamerikkalaiset kaverini, jotka mielellään matkustaisi mun kanssa, mutta heillä taas on mahdollista matkustaa vasta myöhemmin, kun just nyt heillä on ongelmia oman stipendinsä kanssa, ja he saavat rahansa vasta ensi kuussa. Silloin varmaan matkustetaan vähän enemmänkin, ja käydään katselemassa Taiwania. :) Toivon niin ainakin! Ja miksikäs ei. :)

Maanantaina eräs uusi ystäväni sai vihdoin oman gradunsa valmiiksi. Hän on ollut täällä jo pitempään opiskelemassa ympäristöteknologiaa, mutta tämän vuoden hän aikoo pysyä täällä opiskelemassa kiinaa. Mentiin tietty juhlistamaan sitä ravintolaan. :) Porukassa oli suurimmaksi osaksi kaikkia ihania, avoimia ja kovaäänisiä latinalaisamerikkalaisia, jotka puhuvat kaikki espanjaa. Onneksi joukossa oli sentään yksi toinenkin ei-espanjaa puhuva poika, etten ollut aivan ainoa, joka ei ymmärtänyt vitsejä. :D He kaikki osaavat kyllä puhua englantia, mutta keskenään tietty helposti puhuvat espanjaa. Ravintola oli aivan ihana pieni paikka, jossa myytiin eurooppalaiseen tyyliin ruokaa.. Se oli tosi hyvää ja oma fish and chips -annokseni oli peräti melkein viisi euroa. Täkäläisittäin jo vähän kalliimpi ravintola, mutta ei suomalaiseen hintatasoon tottuneelle kovinkaan paha diili. :)

Ravintolasta päädyimme naapuriyliopiston järvelle istuskelemaan ja pelaamaan Unoa ja ylipäätään fiilistelemään iltaa. Täällä on tosiaan tapana, että puistoissa (ja kampuksilla) on tehty järviä, jotka on siis meikäläisittäin pienen lammen kokoisia. Eivät siis kuitenkaan mitään pihalammikkoja, vaan isompia. Naapuriyliopiston lammella on hyvä viettää aikaa iltaisin, koska lähellä ei ole asuntoloita, joten siellä voi rauhassa nauraa ja puhua kovempaa. Menimme lammen keskelle pieneen kiinalaistyyliseen huvimajaan, johon vie silta lammen yli. Se on aivan ihana paikka,siellä on puita, pienet kaiteet ympäri saareketta ja tyyni vesi ympärillä, johon kampuksen valot heijastui. Yliopiston kitarakerholla oli kokoontuminen lammen vieressä samaan aikaan, joten oli myös musiikkia meillä vähän aikaa. :)

Täällä kaikilla yliopistoilla on koiria, jotka eivät ole kulkukoiria, vaan yliopisto-opiskelijat vaan rakastaa niitä, ja hellii niitä ja ruokkii niitä. Ne elää kampuksella ympäriinsä, joten tietysti pari koiraa tuli myös kaveeraamaan meidän kanssamme luultavasti ruuan toivossa. Niiden kannalta valitettavasti meillä ei ollut mitään ruokaa. Täällä tottuu siihen, että jos on vähänkään kauemmin jossain ulkona, niin luultavasti on joku koira lojumassa lähistöllä. Alan jo tunnistaa osan niistä, aamuisin aina lojuvat auringossa, kun kävelen oppitunneille.

Sunnuntaina kävin ystäväni Diannan kanssa valokuvaamassa ympäri kampusta.. Pikemminkin oikeastaan etsittiin hyviä paikkoja, jossa voitaisiin myöhemmin käydä kuvailemassa. Dianna on siis lupautunut mallikseni, mikä on aivan mahtavaa! :) Otin jo muutaman esimerkkikuvan tämän yliopiston pikkulammikolla (täällä on siis isompikin lampi), joista muutama kuva onnistui ihan kohtuullisesti. :) Kuvia on lisää samalla sivulla hei! :)

Hejdå!

Kuva päivässä

Aloitin tuossa muutama päivä sitten projektin, jossa aion ottaa yhden kuvan jäka päivä jostakin perusjutusta tai tapatumasta elämässäni täällä. Aloitin sen jo ja kolme ensimmäistä kuvaa on nähtävillä samalla valokuvasivulla kuin aiemmatkin: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Elämä on tavallista, vähän tylsää ja vähän jännää aina arvaamattomissa paikoissa. :)

Sairauskertomus

Hei!

En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, eikä vieläkään ihan tunnu siltä, mutta pitää kai välillä suorittaa velvollisuutensa. Olen ollut kipeänä viime torstaista asti.. Ei mitään hirveän pahaa, mutta sen verran kuumetta ja kurkkukipua ja muuta, etten ole voinut mennä kauheasti minnekään tai tehdä mitään. Olen käynyt koulutunneilla, koska on ollut vähän pakko, mutta kaikki retket ja hauskanpidot on pitänyt perua ja jättää väliin. :/

Kävin torstaina lääkärissä sairaalassa, koska kuume oli jatkunut jo yli viikon.. joten ajattelin ihan vaan tarkistaa, ettei ole mistään vakavammasta kyse. Lääkärissä oli jännää, mutta keuhkokuvan ja nieluviljelyn ja perustutkimuksien jälkeen lääkäri totesi, että on joku tavallinen virusinfektio, ja pitää vaan levätä ja juoda vettä ja levätä vähän lisää. Sikäli ei siis tarvitse huolestua, mutta edelleen on kuumetta ja vähän sairas olo, eli tauti vaan jatkuu.. Voi olla että ilmastonvaihdos ja kaikki alkustressikin vähän estää parantumasta.. Että eiköhän se tästä pikkuhiljaa..

Lääkärireissu oli kyllä kiva, kun menin alun perin vain koulun terveysasemalle, että voisivat mitata multa kuumeen.. mutta tapasin siellä porukan tyttöjä, jotka auttoivat mua.. Ja yksi heistä lähti viemään mua lääkäriin ja siis kuskasi mut sinne, auttoi siellä joka paikassa ja käänsi lääkärin ja muiden puheita, ja lopuksi toi vielä takaisin.. Hän oli todella ihana ihminen, ja osoitus siitä, kuinka valtavan avuliaita ja ystävällisiä taiwanilaiset oikeasti on. :) En siis tuntenut häntä ennestään yhtään.. Tänään tapasin hänet kyllä taas, ja varmasti tapaamme kyllä myöhemminkin. :)

Kiinan kieleni on edistynyt taudista huolimatta aivan valtavasti.. Jännää miten lyhyessä ajassa voi kieli muuttua sellaisesta teoreettisesta luokkahuonekielestä todelliseksi käyttökieleksi, jota osaa puhua, kun sitä kuulee joka paikassa ja sitä on pakko käyttää. On siis todella erilaista opiskella kiinaa täällä. Tietysti myös kiinan tunnit edistää asiaa yhtä paljon, mutta nekin on erilaisia, kun opettajat puhuvat pelkkää kiinaa ja joidenkin oppilaiden kanssa ainoa yhteinen kieli on kiina. :)

Monessa mielessä oon kyllä henkisesti oppinut kotiutumaan tänne, vaikka en tietenkään vielä lähellekään kokonaan tai täysin.. Mutta enää en hypähdä ihmetyksestä joka kerta kun menen ulos ja näen palmuja tai tunnen loppu-syyskuun kuumuuden iholla.. Nyt se tuntuu vain kivalta, ja jossain mielessä jopa kotoisalta. Huoneeseen ostimme punaisen maton (tai mattotiiliä /-palapelinpaloja, joista kokosimme maton). Huonekaverit on ihan hyviä tyyppejä ja yleensä varsin hiljaisia, joten eläminen yhteishuoneessa ei ole niin pahaa kuin luulin sen voivan olla. Ainakin toistaiseksi se tuntuu vielä ihan siedettävältä vaikka ei mitään herkkua olekaan. Ainakin tuntuu siltä, että on aina apua ja ihmisiä lähellä, jos tulee joku hätä.

Näinä viikkoina on välillä tuntunut tosi pahalta, koska kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset on tosi kaukana, ja täällä vasta huomaa kuinka tärkeitä ne tärkeät oikeasti ovatkaan. Mutta toisaalta sen oivaltaminen on ollut myös kivaa, koska on ihanaa tietää, että suomessa odottaa niin paljon hirmuisen rakkaita ihmisiä. Tietysti on ollut yksinäistä välillä, kun on pitänyt pysyä huoneessa, eikä ole voinut mennä mihinkään juhliin tai mitään, mutta ei mitään valtavan pahaa masennusta ole tullut kuitenkaan.

Olen ajatellut kaikkia ihmisiä, ja itseäni, ja kaikkea kummallista, mitä elämässä tapahtuu.. Ja tuntuu siltä, että loppujen lopuksi täällä oleminen on aika luonnollista.. Se kuului mun elämänkulun käänteisiin, ja ehkä löydän täältä jonkin tähän asti puuttuneen palan itsestäni, ja minusta tulee monimutkaisempi, ja täydempi. Maailmassa on niin paljon nähtävää. :)

Koulua ja elämänkoulua

Moi!

Oon ollut vähän kauemmin kirjoittamatta, yksinkertaisesti koska on ollut niin paljon kirjoitettavaa, että aloittamisen ajatteleminenkin alkaa jo heikottaa. :D Plus on ollut niin kiire kaikkien kouluhäslinkien takia, ettei ole ehtinyt kunnolla keskittyä. Nyt tänä aamuna huomasin, että kurkku on vähän kipeä ja tuntuu, että kohta nousee kuume, joten tulin huoneeseen lepäämään ja rentoutumaan vähän. Huonekaveri oli eilen kuumeessa, mutta on nyt jo parempi, joten ei pitäisi olla mitään sen kummempaa, kuin joku pieni flunssa. Mutta valmiiksi jo nolottaa, jos pitää huomenna tunnille pistää maski naamalle, kun täällä täytyy koulussa ja töissä ja julkisissa ajoneuvoissa kipeänä pitää suun edessä maskia. Mör. :(

Mutta joo, sunnuntaina käytiin tutustumassa Hsinchun isoimpaan temppeliin. Se oli hirvittävän mielenkiintoista. Ensimmäinen, mitä temppelistä näki, oli sen katolla oleva valtava istuvan jumalan patsas, joka näkyy varmasti monen kilometrin päähän. Sen alla oli paikka, jossa oli alttareita eri jumalille ja esi-isille ja kuuluisille muinaisille henkilöille.. Alttareilla oli suitsukkeita ja uhrattua ruokaa ja isoja ja pienempiä, koristeellisia patsaita. Ihmiset kumarteli ja jätti suitsuketikkuja sinne tänne eri patsaiden eteen.. Tunnelma oli jotenkin jännä, toisaalta kuin toisesta maailmasta, ja toisaalta ihmiset puhui puhelimeen ja jutteli kuin ihan missä tahansa. Temppelissä on myös museo, jossa on vanhoja kiinalaisia esineitä, huonekaluja ja pienoismalleja vanhoista rakennuksista ja temppeleistä. Siellä oli mm. kokonaan jadesta tehty sänky, joka oli aivan uskomaton :S Ja jadesta tehdyt, hevosen vedettävät kärryt, joissa toki pyörät oli puuta. Ja kaiken maailman muita esineitä. Ja yhdessä vitriinissä oli ikivanha polkupyörä :D Se oli niin ulkona kaikesta muusta, että huvitti. Ulkona oli myös sekalainen kokoelma kopioita kuuluisista patsaista, ja daavid, vapaudenpatsas, egyptiläiset jumalat ja kiinalaiset filosofit mietiskelivät vierekkäin sulassa sovussa.. :)

Maanantaina alkoi sitten koulu, ja totesin heti ekan päivän jälkeen, että koulussa opetustyyli on hyvinkin samanlainen kuin suomessa ainakin kielikursseilla (oli positiivinen yllätys!) ja että olen valinnut ihan liian vaikeita kursseja. Onneksi täällä on kahden viikon ajan mahdollista vaihdella ja järjestellä kurssejaan, joten muuttelin kursseja sekä maanantaina että tiistaina uudestaan vielä lisää. Nyt mulla on neljä kielikurssia, mutta en ole varma, pystynkö sitä yhtä jatkamaan, koska se on melko vaikea kurssi. Kokeilen vielä ainakin huomenna. Kursseilla on tavannut paljon uusia ihmisiä, ja suurin osa on kotoisin ties mistä ympäri maailmaa, ja yleensä vähiten euroopasta. Yhden ruotsalaisen pojan kanssa olen monella samalla kurssilla, joten hänen kanssaan ollaan tutustuttu enemmänkin. Aiotaan myös tehdä yhdessä erityinen itseopiskeluryhmä yhdelle haastavammalle kurssille, että pysytään mukana, koska siitä saa todistuksen, ja se ehkä kelpaa myös yliopistolle suomessa lisätunneiksi (=lisää opintopisteitä). Mielenkiintoisimmat maat, josta on uusia tuttavuuksia, on Burkina faso (ei mitään hajua ollut ennen, että sellainenkin maa on olemassa) Belize, Costa Rica,Panama ja Guatemala, joista puhuin jo aiemmin, Etelä-Afrikka, Malesia, ja kaikkia muitakin.. :) se on kivaa. Tulee tutustuttua samalla vähän koko maailmaan. Eurooppavaihdoissa kun voisi kuvitella olevan enimmäkseen eurooppalaisia. (En kyllä tiedä silti)

Aika paljon hommia pitää tehdä kaikkien kurssien kanssa, mutta tunneilla on rentoa, ja ainakin nyt vielä tuntuu kaikki jännältä ja mielekkäältä. Opettajat vaatii paljon mutta on ymmärtäväisiä ja tosi avuliaita. Tunneilla puhutaan paljon, ja kotona pitää sitten harjoitella lukemista ja kirjoittamista. Sanakokeita on joka välissä, joten merkkejä saa kyllä harjoitella aivan hirveästi. Jo nyt parin päivän jälkeen tuntuu, että kielitaito on kohentunut paljon, koska pääsee aivan oikeasti kuulemaan ja puhumaan sitä kieltä (eilenkin 7 tuntia putkeen lähes). Kaikkien kurssien opetuskieli on kiina, joten englantia tunneilla ei juurikaan kuule. Tänään mun piti mm. kertoa luokalle suomalaisesta kesämökki- ja saunomiskulttuurista kiinaksi, ja se oli melko takkuilevaa, mutta onnistuin! Jee. :)

Eilen illalla joskus seitsemän aikaan kävelin päivälliseltä ruokalasta takaisin asuntolaa kohti. Laskeuduin loivia portaita pikkukujalla toisen asuntolan ohi, ja vain yksi punasävyinen katulamppu valaisi tietä. Kauempaa kuului puhetta ja naurua, kun taiwanilaiset opiskelijat olivat matkalla johonkin juhlaan. Silloin vain tuntui hetkisen ajan siltä, että olen kotona tässä maassa, että kuulun tänne. Sitä kesti vain hetken, mutta se oli hyvä tunne. Tähän asti kaikki on tuntunut ja tuntuu kovin oudolta ja vaikealta, ja tunnen koko ajan olevani vain käymässä, vieras ja tarkkailija.. Mutta hetken näin sen vierauden verhon läpi, millaista ehkä tulee olemaan täällä asuminen, tänne kuuluminen, joskus sitten myöhemmin. :)

Keskustan ja opiskelijakerhojen vilinää

Heissan!

Eilen oli tylsä päivä.. Ensin aamulla oli orientaatio, jossa täytettiin jos jonkinlaisia papereita ja hankittiin niihin liitteitä koulun tarpeisiin.. Sitten koitin saada itseni kursseille ja jotain.. En päässyt ihan kaikille valitsemilleni kiinan kursseille, koska niiden aikatauluja oli muutettu ja osa kursseista olikin päällekkäin. Sain siis lopulta neljä kurssia täksi syksyksi.. Siksi otin lisäksi yhden englanniksi pidetyn kurssin taiwanin ja korean kehityksestä ja demokratisaatiosta, vaikka aiheena se ei sinänsä olekaan niin kiinnostava. Se saattaa kuitenkin potentiaalisesti sopia kokoamaani kiinan kieli ja taiwanin kulttuuri -sivuaineeseen.

Sen sijaan tänään on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisi! Ehkä aloitan säästä.. Tänään oli nimittäin aika mukavan viileähkö sää ainakin aikaisempiin verrattuna, mutta kun katsoin kaupungilla mittariin, niin se näytti 32 astetta.. :D Että ehkä vaan alan tottua, vaikka onhan se jo muutaman asteen vähemmän kuin aikaisempina päivinä. Lähdettiin nimittäin costa ricalaisen (mitenhän ihmeessä tuokin kirjoitetaan....) ystäväni Diannen kanssa kaupungille katselemaan paikkoja ja hankkimaan ainakin kaupungin kartta. Löysin myös kaupungin isoimman kirjakaupan, jossa myydään myös englanninkielisiä opuksia.. Mulla on siis jotain mahdollisuuksia saada englanninkielistä kirjallisuutta henkireiäksi. :) Ennen kuin päästiin kaupunkiin asti tapahtui kuitenkin kaikenlaista..

Ensin käveltiin tämän yliopiston vieressä olevan toisen yliopiston kampuksen halki, ja päädyttiin yhdelle night market streetille (yömarkkinakatu). Ostettiin sieltä aamupalaa (pekonimunakas maksoin euron ja puolen litran sitruunajäätee oli 75 senttiä). Sieltä päästiin bussilla jonkin matkaa keskustaan, mutta jäätiin matkalla pois, koska siinä olleesta turistipaikasta olisi pitänyt löytyä kaupungin kartta.. saatiin sieltä kuitenkin vain sellaiset esitteet, jossa näkyi sen paikan ympäristö jonain kämäsenä suherokarttana.. joten on aika selvää että eksyttiin aivan totaalisesti.. :D Taiwanilaiset on todella kohteliaita ja auttavaisia ihmisiä, joten eräs nuori mies pysähtyi autonsa kanssa ja yritti keskitason englannillaan auttaa meitä parhaansa mukaan löytämään oikean reitin. Hän tarjosi myös kyytiä, mutta tietenkään emme menneet oudon ihmisen kyytiin, joten sanottiin tyytyvämme ohjeisiin.. Ohjeet oli kyllä hyvät, koska oltiin menossa täysin päinvastaiseen suuntaan. :D Vähän matkan päästä oltiin kuitenkin taas ymmällämme kaikesta, ja samainen mies, joka esitteli itsensä Jackiksi, törmäsi meihin uudestaan ja huusi ikkunasta että mennään taas väärään suuntaan.. :D Ja osoitti meidät oikeaan.. Mutta ilmeisesti lähdettiin taas jotenkin väärin, koska sitten hän kävi parkkeeraamassa autonsa ja tuli meidän kanssa kävellen juna-asemalle ydinkeskustaan.. Hän antoi meille myös puhelinnumeronsa (emme antaneet omiamme, ihan vaan varmuuden välttämiseksi) ja vaihtoi messengerosoitteita. Hän oli kyllä tosi mukava ja avulias. :)

Keskustassa seikkaillessamme pääsin testaamaan kiinaani, kun kyseltiin kirjakauppaa ja bussiaikatauluja ja muuta ihmisiltä.. Vähän tankkaamistahan se vaatii, mutta kuitenkin ihan hyvin sain selvää ja asiani selitettyä. Yhdessä vaiheessa muutama filippiiniläinen tyttö pysäytti meidät ja kysyi voisimmeko ottaa yhden valokuvan.. Luulin ensin, että pyysivät meitä ottamaan kuvan heistä, mutta sitten he korjasivat että haluavat meidät samaan kuvaan heidän kanssaan, koska "te olette niin kauniita!" :D En tiiä että miten sellaisesta voi kieltäytyä, joten poseerasimme sitten yhdessä heidän kanssaan.. :P

Hsinchun keskustassa liikenne on todella kaoottinen (Pori ei oo mitään verrattuna näihin kuskeihin ja liikennejärjestelyihin), ja auton alle jääminen on kyllä todella helppoa jos ei oo hyvin hyvin varovainen.. Mitään varsinaisia kävelyteitä ei ole ja autoja ja moottoripyöriä kulkee valtavasti ja ne ajavat LUJAA. Ihan keskustassa oli poliiseja ohjaamassa liikennettä koko ajan, koska muuten olisi ollut aivan mahdotonta.löysimme yhden todella kalliin supermarketin, jossa oli vain kalleimpia merkkituotteita, ja muuten kaikki vaate- sun muut kaupat on todella halpoja.

Takaisin tullessa sain viestin Liltä, että oon saanut postia siltä, joten piti mennä hakemaan sitä koulun postitoimistosta. (Jos haluatte lähettää mulle postia, kertokaa mulle, koska muuten en tiedä mennä kysymään sitä..) Hän lähetti T:lle ostamansa simkortin mulle, koska hän ei vielä tiennyt T:n osoitetta yliopistolla.

Silloin huomasin vasta, että tänään on joku koulun kaikkien kerhojen ja yhdistyksien esittelypäivä, ja postin ulkopuoli oli täynnä telttoja ja ihmisiä ja julisteita ja esityksiä ja kaikkea.. Kiertelin, jotta löytäisin kaikki kerhot, joihin mahdollisesti haluaisin liittyä tai ainakin tutustua.. Mutta etsiminen oli melko vaikeaa, koska kaikki julisteet on kiinaksi enkä ihan ymmärrä.. :D Go-kerhon löysin ensimmäiseksi, koska go-lautoja oli melko vaikeaa olla tunnistamatta. Heistä oli melko jännittävää, että joku länsimainen pelaa goota, mutta kukaan ei puhunut englantia, joten piti selvittää asiani kiinaksi. Sain kuitenkin ajat, milloin kerho kokoontuu, ja voin käydä katsomassa millaista siellä on. En tiedä kuitenkaan liitynkö kerhoon, koska se on melko sitovaa ja kerhon taso on aika kova.. :S Kaikki muut listalla olleet oli jotain 3D tai ylöspäin (jos et ymmärrä, se on suomalaisittain ainakin aika kova taso jo :D) No, kuitenkin, ajattelin käydä ainakin katsomassa. Sitten löysin kuoron ja tanssiaistanssikerhon ja lautapelikerhon ja kaikilta muiltakin sain esitteitä, kun ne vaan jakoi niitä silleen, ettei oikein voinut kieltäytyä.. Kaikkia jänniä kerhoja on, kuten taikurikerho, dj-kerho, kiinanshakkikerho, sarjakuvakerho, kansantanssikerho, meditaatiokerho ja ties mitä.. Kuitenkin ajattelin keskittyä lähinnä siihen kuoroon ja ehkä jos vielä löydän valokuvauskerhon tiedot jostain.. en löytänyt heidän ständiään sieltä, mutta tiedän että sellainen on olemassa. Kerhot kuulostivat tosi kivoilta ja kuoron porukka ja muutkin olivat tosi innoissaan ottamassa vastaan minut. :)

Tänään täytyy paastota, koska huomenna aamulla on terveystarkastus, ja sitä ennen ei saa syödä 8 tuntiin mitään.. Käytiin siis syömässä itsemme täyteen neljän hengen voimin koulun "italialaisessa ravintolassa" josta ostin "rullakebabia" joka ei kyllä ollut kebabia ikinä nähnytkään.. Se oli kylläkin todella hyvää, enemmänkin jonkinlainen kanatortilla, ja kun hintakin oli 1,5 euroa, niin ei kovasti haitannut.. :) Nyt tulin varsin vilkkaan päivän jälkeen takaisin kämpille..

Väsyttää ja olen hikinen kuin pieni possu kaupungilla kävelemisen jälkeen, mutta mieli on hyvä ja ootan innolla koulun alkua ja kaikkia kerhoja! Varsinkin kuoroa. :) Kivaa kun voi tavata paikallisia ja tehdä yhessä sitä, mikä on kaikkein yhteisintä maailmassa kaikkien kulttuurien välillä, eli musiikkia ^^

jee!

Inofrmaatioteknologiabyrokratiaviidakko

Eilen 7.9.

Käytiin katsomassa auringonlaskua. Kirjoitin siitä runon.. Se kertoi jo niin paljon, etten jaksa enää kirjoittaa erikseen blogiin. Se ei ole niin hyvä kuin pitäisi, mutta kuitenkin parempi kuin runottomuus.. Runo on tässä:

Iltasatu

Betonisten hallien takana,
likaisella kujalla matkalla rantaan,
nousee suitsukkeen savu vasten kultaista kattoa.

Auringosta on enää lohjennut sirpale meren sylissä,
ja pienet, harmaat, vaatimattomat ravut jaloissa,
ennen kuin aalto tulee.

Suomen kieli osuu vahingossa pärskeisiin
ja särkyy lauluiksi kaukana kotoa,
vaahdon seassa virtaa hiekkaan ja täyttää rapujen kolot,
ja kun pisara taivaalla kirkastuu tähdeksi,
tienvarren temppelistä alkaa kuulua soinnutonta laulua:
joku on kuollut tänään.

Se muistuttaa minua pippuriviljelmistä,
joiden ohi ajoimme viime viikolla,
ja miten aurinko punasti niitä
ja minäkin olen niin kaukana kuin hän joka kuoli.

Eilen saavuin yliopistolle kamppeineni. Tulimme taksilla pihaan. Kävin rekisteröitymässä, mikä oli yllättävän yksinkertaista, ja sain avaimet oveen. Huone on iso, mutta neljälle hengelle aivan liian pieni, sanoisin. Olin eka, joka tuli, joten sain valita minkä tahansa sängyn.. Otin yläsängyn, koska siellä voi edes joskus leikkiä olevansa yksin. Jokaiselle on huoneessa sänky, työpöytä ja kaiken maailman kaappeja ja laatikoita. Purin tavarat jotenkuten, mutta en jaksanut siivota, vaikka olisi pitänyt, kun siellä on todella pölyistä joka paikassa. Koko rakennus on vanha ja taatusti homeessa, ja melko kolkko ja karu. Huoneeseen jäätyäni oli aika orpo olo, mutta luin Erikan kirjoittaman kirjeen ja rohkaistuin vähän(ja itkin sitä ennen). Lähdin ulos katselemaan maailmaa ja jo WC / pyykkituvan kohdalla törmäsin yhteen guatemalalaiseen opiskelijaan, joka on ollu täällä jo kaks vuotta ja aloittaa nyt kolmannen. Hän lupasi auttaa mua, ja käytiin yhdessä ostamassa patja koululla olevasta pikkukaupasta, koska pakko on nukkua jonkun päällä. Sitten hän tutustutti mut kämppätovereihinsa, jotka oli myös tulleet juuri tänne. Osa oli Guatemalasta ja yksi Costa Ricasta. Heidän kanssaan menin käymään bussilla läheisessä supermarketissa ostamassa kaiken maailman jokapäiväistavaraa kuten lakanoita, shampoita ja ruokaa. Ensimmäiset tuttuni täällä ovat siis kaikki väliamerikasta ja puhuvat espanjaa (ja hyvin kovaäänisesti). Olivat tosi ystävällisiä ja mukavia. 

Illalla lähinnä hengailin huoneessa, luin kirjaa ja tuskailin kuumuutta. Ilmastointiin kun tarvitaan kortti, joka pitää ostaa lähimarketista, enkä tiennyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. :D Olin jotain tunnin yrittänyt turhaan nukkua, kun ensimmäinen huonetoverini tuli.. hän on singaporelainen tyttö, jonka nimeä yritin turhaan painaa mieleeni.. :S Kauhistuttaa jo valmiiksi kaikkien kiinalaisten nimien muistaminen, koska ne on vaan niin samanlaisia ja omituisia. :D Alkoi heti hävettää oma siivoamattomuus, kun hän alkoi yhentoista aikaan vielä pyyhkiä pölyjä kaikista hyllyistä ja laatikoista..

Aamulla lähdin informaatioteknologia-infopisteelle kyselemään nettiyhteydestä, koska en tiiä miten jaksan odottaa torstaihin asti nettiin pääsyä.. Täytin jonkun lomakkeen, mutta he sanoi, ettei voi antaa sitä mulle ennen, kuin mulla on joku todistus ja leima international student officesta.. Kävin siellä, ja he taas ilmoitti että mun pitää ensin käydä maksamassa kaikki maksut yhessä toisessa toimistossa, ennen kuin he voi leimata mun todistuksen. Sitten kävin siellä ja maksoin, palasin takaisin international officeen, sain leiman ja takaisin alkuperäiseen, jolloin he sai mulle sähköpostiosoitteen, joka tarvitaan nettiyhteyden saamiseen. Sitten tarvitsisin mac osoitteen mun tietokoneesta, joten piti palata kämpälle hakemaan sitä. Ne puhuivat myös jostain salaperäisestä portinnumerosta, josta en tajunnut mitään… Ja kun palasin takaisin mac osoitteen ja koneen kanssa, niin sitten yksi toinen tyttö auttoi ja kertoi että portti on se mikä on siellä mun huoneen seinässä, mihin kone laitetaan kiinni, joten palasin takaisin katsomaan sen kirjaimen.. Sitten palasin takaisin ajatellen, että jokohan nyt ois hyvä.. Mutta sitten jostain syystä mun juuri hankkimani sähköpostin salasana ei toimi, joten mun piti vielä käydä yhessä toisessa toimistossa kysymässä, että onko mun tiedot niitten tietokannassa. Olivat kuulemma ihan normaalisti, joten nyt mun pitää odotella pari tuntia, että saanko sen netin vai en. Tällä hetkellä istun täällä tietokonekeskusrakennuksessa odottelemassa, että koskahan ne mahtaa tallentua ne mun sähköpostiosoitteen salasanat ja tiedot sinne, että ne voi käyttää sitä mun IP-osoitteen saamiseen. Tiedän ettei tästä saa hullukaan mitään tolkkua, mutta se on se pointti, koska mullakaan ei oo mitään hajua.. Että tätä kirjoittelen koneellani ilman nettiä, enkä tiiä, että koska pääsen tämän blogiin laittamaan, pääsenkö tänään vai kolmen päivän päästä… Nää on vielä parempia tässä byrokratiasotkussa kuin suomessa ikinä.. Vaikka tän pitäis olla informaatioteknologian luvattu maa, tai ehkä tää on tällaista juuri siksi. Nörtit kun aina tykkää mitä monimutkaisemmista ja vaikeaselkoisimmista systeemeistä.


Seuraavana päivänä eli tänään:

Sanoivat mulle lopulta että pitää tulla uudestaan huomenna käymään.. Tänäänkin vielä siis ramppasin siellä pari kertaa mutta nyt toimii vihdoin netti! Datailen täältä omasta huoneestani ensimmäistä kertaa.

Eilen illalla tuli myös toinen huonetoverini, hän on Hong Kongista. Varsin mukavilta vaikuttavat molemmat ainakin näin yhden päivän perusteella. Tänään sain vähän lukujärjestystä setvittyä ja totesin, että saan todennäköisesti liian vähän opintopisteitä, että ne kelpaisivat kelalle.. Mutta palautan sitten vain osan opintotuista takaisin tai jotain.. Sehän täällä on isoin ongelma, että kiinan lisäksi mulla ei oikein oo muuta opiskeltavaa, ja ne kurssit on tosi paljon päällekkäin. Mutta aina asiat jotenkin selviää, väittäisin. :)

KUVIA! http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Valiaikatiedote

Olen tassa ystavallisen naapurini koneella kaymassa, kun en ole vielakaan saanut omaa nettia. Kirjoitin pitkan blogitekstin tuossa aikani kuluksi omalla koneellani, mutta en pysty laittamaan sita tanne, ennen kuin saan sen nettiyhteyden. Hirveaa rumbaa se... Katsotaan nyt etta saanko sen huomenna vai vasta ylihuomenna. Tama on vahan tallaista odottelua nyt, kun ei ole oikein tavannut paljonkaan ihmisia eika ole nettia eika koulua.. vahan tylsaa, mutta eipa tata jatku kuin pari paivaa.. :)

kuullaan sitten, kun saan netin!

Siellä missä pippuri kasvaa

Tänään palasin takaisin Yilanista Zhunaniin, yksin tällä kertaa.. T ja Li matkustivat jonnekkin etelään junalla, mutta minä halusin vain tulla tänne.. Kiva vähän rauhoittua ennen kouluun muuttoa. Tässä maassa on ainakin päällisin puolin paljon likaista ja rähjäistä ja köyhää, mutta myös tosi paljon kaunista ja rikasta ja virkistävää.. Junamatka tänään kertoi samaa tarinaa.. Toisinaan näkyi junan toisella puolella jyrkkä vuorenseinämä ylös kaukaisuuteen,täynnä vihreyttä ja aurinkoa, ja toisella puolella samaan aikaan tyynen meren aallot löi rantakiviin. Ja sitten vähän ajan päästä näkyi vain toisiinsa kiinni rakennettuja, ränsistyneitä, likaisia taloja, joiden seinät on lahoamispisteessä. Kaikenlaisia ristiriitoja on näkyvissä koko ajan.

Ennen tänne tuloa pelkäsin kaikkia tauteja ja mahavaivoja ja ryöstämisiä ja muita aivan valtavasti, mutta tänne tultua niitä ei vain oikeestaan jaksa miettiä. Maha on kyllä vähän hankala, mutta eiköhän se pian siitä tokene. Sama jännittävä ja panikoiva stressierkki oon kyllä täälläkin, sen huomaan. :) Mutta silti selvisin tänäänkin aivan ilman mitään ongelmia yksin junalla, ja asioin asiani jos en sujuvalla niin ainakin ymmärrettävällä kiinalla.

Viikko maaseudulla ilman nettiä oli valaisevaa.. Silloin, vaikka olinkin mukavassa seurassa, olin vielä enemmän erossa suomesta ja kaikesta tutusta, kun ei päässyt niihin kosketuksiin edes netistä. Huomasin, että ikävä tulee ja se on välillä rankkaakin, mutta kyllä siitä selviää.. Mutta toisaalta nyt olen ollut täällä vasta 9 päivää, joten sen täytyy muuttua vain pahemmaksi. Mutta toisaalta mietin, että kun pääsee asettumaan aloilleen kouluun ja tapaa ihmisiä ja siten, niin kyllä sitä varmasti tottuu tähänkin elämään.. sopeutuu. Uskon niin. Tänään luin sähköpostista, että asun malesialaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Listassa ei ainakaan ollut muita samaan huoneeseen tulevia, mutta en tiedä tuleeko sinne sitten vielä taiwanilaisia. Mutta jos on vain kaksi, niin sekin on varmasti ihan mukava, tai ainakin siedettävä tilanne. :)

Maaseutueläminen oli muuten kivaa, mutta ötököitä oli joka paikassa.. ja ne oli paljon isompia kuin suomessa ikinä. Heinäsirkat tykkäsivät erityisesti tulla sisälle. Pelloilla, erityisesti ilmeisesti riisipelloilla, vaeltelee isoja valkoisia lintuja, jotka muistuttavat vähän haikaraa. Ne ovat kauniita. Ja toisin kuin varikset suomessa, ne kuulemma tekevät pellolle hyvää. Kun ajoimme pyörällä merta kohti, huomasin, että lähellä taloamme oli pippuriviljelmiä.. Silloin tunsin olevani kaukana kotoa.. niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Ensin se nauratti ja sitten se alkoi tuntua vähän surulliselta. Mutta pippurit näyttivät kauniin punaisilta. :)

En tiedä, mitä kertoisi. On niin paljon kerrottavaa, ja toisaalta ei osaa sanoa, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkä kaikki on tärkeää. Merenrannalla oli luonon hiekkaa ja se oli mustaa. Oli sateinen päivä, ja sinne ajaessa poikettiin pieneen kotikauppaan, jota piti vanhahko pariskunta. Syötiin siellä nuudeleita ja kuunneltiin sadetta hetki, ennen kuin ajettiin taas sateeseen. Sade ei ollut ongelma niin kauan, kuin tavarat pysyy kuivana, koska ilma on niin lämmin että sade on vain mukavaa. Rannalla seisoimme ja juoksimme aalloissa, vesi oli todella lämmintä ja pilvien keskellä häämötti kilpikonnan muotoinen saari, Turtle island. Se on oikeastaan vain pieni vuori keskellä merta. Kaunis. Juuri kun olimme rannalla, oli keskikova maanjäristys samassa kaupungissa, mutta kuulimme sen vasta myöhemmin uutisista. Rannalla siitä ei huomannut mitään.

Yhtenä päivänä menimme läheiseen pikkukylään Su'aoon, jossa oli puukenkämuseo. Ostin käsintehdyt, perinteiset taiwanilaiset puukengät. Ne on todelliset taideteokset maisemamaalauksineen.. ja niihin laitettiin nahkapäällys suoraan mun jalan mukaan paikan päällä. Maksoin niistä vajaa 10 euroa. ne on hienot, ja mukavat. :) Se oli jännä museo. Ja ulkona satoi järkyttävästi. Pyöräillessä takaisin juna-asemalle sade yltyi aivan hirvittäväksi.. Ja tuli kovempi ukkonen kuin mitä olen ikinä kuullut. Taifuuni vaikutukset ylsivät sinnekin.. Mutta kuulemma se oli vain ihan pieni taifuuni. :D Ja näitä pitäisi tulla vielä syksyn aikana lisää. Silloin on yleensä vapaapäivä sekä töistä että koulusta, koska ulos ei vaan voi mennä. Pitää varata muutamaksi päiväksi ruokaa kaiken varalle..

Maanantaina muutan koululle. Matkustan kimpsuineni sinne ja saan avaimet ja jotain muuta jostakin toimistosta.. (tiedän kyllä, mutta jaksa kertoa :D) Ja sitten pääsen tutustumaan paikalliseen elämääni siellä. Jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla ehkä. Nyt asun vielä pari päivää Lin siskon luona Zhunanissa, enkä varmaan tee paljon mitään. Eli mut voi tavata todennäköisesti netistä seuraavien parin päivän aikana. Skype!

Kuvia Yilanin reissusta on edelleen täällä: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Moemoe. :)

(P)aatonta menoa

Eilen tosiaan matkustettiin Taipein kautta tanne Yilaniin. Lomaketta tayttaessa Hsinchussa meni niin kauan aikaa, etta ehdittiin Taipeihin vasta neljan jalkeen. Silloin oli jo niin myohaista ettei ehditty lahtemaan elaintarhaan asti, mutta varmasti paasen sinne viela myohemmin. Li johdatteli minua vahan keskustassa erilaisissa paikoissa, ja soin muun muassa perinteista katu- ja juhlaruokaa nimelta baozi, tosin talla kertaa paistettuna joten ei oo ihan sama asia, mutta kuitenkin. Se on sellainen leivottu pyorea juttu, jonka sisalla on lihaa tai kasviksia tai jotain. Aikas hyvaa oli se. Join myos sellasta jannaa kylmaa teeta, jossa oli tuoretta passionhedelmaa ja vihreaa teeta ja jotain muuta. Nams! Join vaan niin paljon etta sitten oli maha ihan kipea. :D Kavin asioimassa apteekissa ja sain vahan rahaakin vaihdettua.

Illalla matkustettiin bussilla tanne Yilaniin.. Tama on sellaista maaseutualuetta, jonne aiemmin on ollut vaikea kulkea, koska se on niin tiukkaan vuorten ymparoimaa.. Itse alue on kuitenkin tasaista ja alhaalla. Nyt tanne on rakennettu taipeista viidentoista kilometrin mittainen tunneli vuoren lapi, joten tanne paasee nopeasti ja vaivatta Taipeista. Asumme taalla Lin siskon tuttavaperheen huviasunnossa, joka on juuri rakennettu. Olemme ensimmaiset siella asuvat... Eika siella ole ilmastointia!! Mutta selviaa kylla hyvin. Li:lla ja Tuomolla on omat taitettavat pyorat, jotka kuskattiin junalla ja mina sain lainaksi samaiselta majoittajalta viela yhden. Nyt pyoraillaan taalla ympariinsa, vaikka se onkin valilla aika tuskaista talla helteella ja auringonpaisteella. Kuitenkin, tama majoittajamme lupasi tulla hakemaan meidat keskustasta, ja tulikin... skootterilla! Mulle selvisi melko pian, etta Li ja Tuomo ajavat anen talolleen pyorillaan ja mina matkustan hanen kyydissaan skootterilla. Hiukan pelottavaa, eka kerta minkaan kaksipyoraisen moottorivehkeen kyydissa! Piti matkata Taiwanissa skootterilla.. mutta toisaalta se onkin jotain niin Taiwanilaista kuin voi olla vaan. Mutta ihan mukavasti se matka meni. :)

Talo on hieno, se on keskella riisipeltoja ja muita, mita sitten ovatkaan. Se on niin maaseudulla, kuin Taiwanissa nyt voi olla, eli taloja nakyy kylla joka suunnalla, mutta on sentaan ainakin sata metria matkaa jokaiseen. Talon takapihalla kasvaa banaanipuita, ja pyoramatkan varrella kasvoi kaikenlaisia muitakin trooppisia hedelmia. nyt tultiin kaupunkiin ostamaan ruokaa ja jotain muuta tarpeellista, ja mun piti paasta nettiin blogia kirjoittamaan. Tama on jonkinlainen nettipaikka, mihin nuoret tulee ilmeisesti lahinna pelaamaan tietokonepeleja. Kohta mennaan takaisin talolle ja sielta pienen lepotauon jalkeen pyoraillaan merenrantaan. Tyynelle merelle on taalta matkaa noin vajaa kymmenen kilometria, ja itarannikko on kuuluisa hiekkarannoistaan.. Eikohan maisemat ole pyorailemisen arvoisia, vaikka onkin kuuma. Aurinkorasvaa niskaan ja menoksi. :P

Heihei!

Kuvia!

Koska tähän blogiin syystä tai toisesta ei (o)saa laittaa kuvia, niin laitoin ne erilliselle sivulle elftowniin. Jos linkki toimii ja kuvat näkyvät niin kuin pitääkin ja kaikki saavat sivun auki, niin laitan tulevaisuudessakin kaikki kuvat samalle sivulle.

Tässä siis:
http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Käykäähän kokeilemassa! Siellä on tällä hetkellä ensimmäisen päivän blogitekstin kuvat. Muina päivinä en ole jaksanut kuskata kameraa mukana, joten kuvia ei olekaan kuin ekalta päivältä.

Tänään kävin ottamassa paikallisen passikuvan Aliens residence certificatea varten. Sen jälkeen käytiin ajelemassa vuorien suunnalla Lin äidin luona. Tänään ei jaksa keskittyä kirjottamaan, eikä kerrottavaa sen kummemmin olekaan, mutta vuoret ovat todella kauniita ja voisin katsella niitä pidempäänkin kuin sen tunnin per suunta, joka tänään ajettiin.

Huomenna menemme Hsinchuun täyttämään muutama lomake sitä todistusta varten, johon kuvatkin tulee, ja sen jälkeen suuntana ensin Taipei ja erityisesti eläintarha (pandoja!!) ja sieltä Yilaniin, koilis-Taiwaniin maaseudulle katselemaan luontoa ja muuta. Asumme siellä Lin siskon kaverin kesämökin tapaisessa uudessa vara-asunnossa, joten siellä ei ole nettiä. Saatan päästä kaupungilla kahvilassa nettiin, mutta en varmaan niin usein ja joka päivä. Kirjoittelen kun ehdin. Olemme siellä ehkä ainakin viikon, joten sen aikaa voi odotella vähän harvempia kirjoituksia.

Eka kerta yliopistolla ja supermarketshoppailua

Hei taas! :) Samasta paikasta kirjottelen. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa Hsinchussa, tulevassa kotikaupungissani, yliopistoa katsomassa ja supermarketissa. Aamulla tutkittiin ensin, että mihin mennään ja sitten lähdettiin matkaan. Eksyttiin vähän naapurin pojan ohjeista huolimatta ja seikkailtiin paljon.. Kunnon kävelyteitähän täällä ei ole kuin satunnaisesti, ja liikenne on sen verran jännittävää, että edes juna-asemalle käveleminen ei ole kauhean tylsää. Kuumuus on tosin niin järkyttävää että puolentoista kilsan kävelykin tuntuu viideltätoista. Käytiin matkalla 7-elevenissä ostamassa sukat mulle, kun unohdin pöljä laittaa sellaiset. Kengät tappoi jalat jo noin parissa minuutissa näillä kosteusprosenteilla. Ostin myös vettä, ja sitä tulikin litkittyä ainakin pari litraa päivän aikana, ja ihan tarpeeseen. Bussit ja junat on aivan käsittämättömän halpoja, paikallisbussimaksu Hsinchussa on jotain 15 yuania, eli ehkä 30 senttiä. Busseissa ja junissa on kaikissa kyltit ja tiedot myös englanniksi, mikä oli hyvin positiivinen yllätys. Virkailijat tosin eivät puhu kieltä ollenkaan, eli jos tulee joku ongelma, niin kiinaksi on selvittävä. Onneksi Li on mukana, niin kaikki selviää paljon kivuttomammin.

Yliopisto on todella kaunis! Siellä on järvi ja järvessä sorsia ja suihkulähteitä, joka paikassa on kirsikkapuita, bambuja ja muita kasveja ja arkkitehtuurikin on todella hieno! kirjasto on aivan mieletön, kahdeksankerroksinen kolossi. Asuntoa kävin myös katsomassa, ja se taas oli paljon negatiivisempi yllätys. Rakennus on vanha ja melko rähjäinen sekä ulkoa että sisältä ja huoneessa asuu tosiaan neljä ihmistä. Huoneessa ei ole muuta kuin sängyt ja työpöytä jokaiselle. Ilmastointi (luojan kiitos!) kuitenkin löytyy, vaikka siitä pitääkin maksaa. Suihkut on aika yök ja vessat myös, mutta ehkä siellä elää.. Pesukoneita on myös joka kerroksessa, ja sen käyttö maksaa 10 yuania, eli 25 senttiä.. :D Ensin iski pieni epäusko, että miten mä voin elää siellä, mutta kai se jotenkin luonnistuu. Ainakin yliopsitoalueella on turvallista asua. Vastapäätä asuntolaa on ruokala, josta voi ostaa ties millaista ruokaa, joka maksaa noin 1,5 euroa ateria, ja lisäksi 24/7 auki oleva pieni convenience store, eli lähikaupan tapainen.

Ollenkaan niin pieni ei ollut supermarket, jossa kävimme. Paikallinen cittari oli noin sataviiskyt kertaa suurempi (no ehkä ei, mutta..) ja siellä oli asioita niin moneen lähtöön että huh. Elektroniikka on myös täällä tosi halpaa, ostin uuden puhelimen nimittäin tänään. Ostin sen, koska tarvein puhelimen, jolla voi kirjottaa kiinalaisia merkkejä, koska mitä todennäköisimmin tuun tarvitsemaan niitä. Puhelimeen sai myös kaks muistikorttia, joten myös vanha numero toimii hätätapauksissa! Mulla on uusi puhelinnumero, jonka hankein jo eilen lentokentältä. Sen lisäksi siinä oli kaikkia tavallisia ja jännittävämpiä ominaisuuksia, kuten kosketusnäyttö (näppäimistön lisäksi!), kamera, musiikkisoitin, radio, nettikirjojen lukija (?!), videokuvausominaisuus, ja ties mitä.. ja se maksoi euroissa noin 60-65... eli eipä kauheasti mitään.. Supermarketti oli jännittävää, kun sai etsiä kaikkea, ja sitä kaikkea oli paljon! Löysin mm. adapterin ja xylitolhammastahnaa ja vessapaperia ja muuta..

Takaisin päästiin vasta joskus kymmenen jälkeen, ja silloin olikin jo aika pelottavaa kulkea pienillä kaduilla, mutta onneksi meillä oli suurempi seurue, koska yksin olisi voinut olla aika vaarallista. Näin reissulla myös ensimmäiset kulkukoirat.. Oli ihanaa tulla kotiin, jalat puolikuolleina, mutta muuten hyvillä mielin.

Huomenna haen ARC:ia eli Aliens residence certificatea, jota varten pitää käydä ottamassa myös paikalliset passikuvat, joissa pitää näkyä korvat. Sen jälkeen mennään Lin äidin luo kyläilemään. Perjantaina mahd. taipeihin ja sitten matkustetaan koilis-Taiwaniin katselemaan maaseutua.. :)

Hyvää yötä!

Laiva rantautui paikallista aikaa 11.45

Heija! Nyt on niin paljon kerrottavaa, että en tiiä mitä tästä karsisi, koska väsy on niin hirvittävä, että ei tässä montaa tuntia jaksa näpyttää. Lähdin siis maanantaiaamuna masennuksen ja epäuskon kourissa matkaan Noormarkusta.. Pääsin siskon miehen kanssa samaa matkaa taksilla Helsinki-vantaalle, kun hän lähti juuri samaan aikaan työmatkalle, ja se oli kovin mukavaa. Odottelin jännityksen kourissa, että matkakumppanini T tuli myöskin paikalle, koska tosiaan olin noin 6 tuntia ennen lähtöä kentällä. Kun päästiin lähtemään, niin tosiaan huomattiin, että Pekingin vaihtoaika on aika uskomattoman lyhyt ja sitten vielä Finnairin lento Pekingiin myöhästyi taktisesti. Noh, ei se mitään, istuttiin kaheksan tuntia lentokoneessa, ja minä ainakin jännitin kuollakseni, että miten meijän käy, jos myöhästytään vaihtolennolta Pekingistä Taipeihin. Kiinassa kun ei ilman viisumia saa mennä yhtään mihinkään. Onneksi kuitenkin siellä oli hyvä systeemi, ja valtavalla kentällä ohjattiin oikeille tiskeille.. Tuli sitä juostuakin vähän, eikä siinä liikaa aikaa jäänyt, mutta ehdittiinpä kuitenkin Taipein koneeseen. Matkalaukutkin tuli perille eikä edes järkkäri hajonnut repussa! Josta syystä saatte blogin kaveriksi jonkin verran kuvia. Lentomatkalta niitä ei ole, kun kamera oli tosiaan tilasyistä pakattuna ruumaan. Paitsi että saatte ne kuvat sitten, kun jaksan sählätä tämän kanssa..

Mahani ei erityisemmin tykännyt lentämisestä, ja melkein unohdin kännykkäni Pekingin turvatarkastukseen, mutta muuten meni hyvin.. Nukutuksi en saanut käytännössä yhtään, paitsi Taipein lennolla vajaan tunnin, että yksi yö jäi taidokkaasti väliin. Nyt on kohta jo nukkumaanmenoaika ja väsyttää, että sikäli tietysti ihan hyvä näin.

Heräsin lievään turbulenssiin Taiwanin koneessa, ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä siinsi vain turkoosi meri pilvien keskellä, ja yksi pikkuruinen saari. Sitten alkoi sumun ja pilvien keskeltä ilmaantua rantaviiva, kukkuloita, vuoristoa, satamia, hiekkarantoja, peltoja, taloja.. Ja ajattelin katselevani uutta väliaikaista kotimaatani ensimmäistä kertaa.. Se oli kaunis näky. Maan kamaralta näki vähän paremmin ja monet paikat on ränsistyneitä ja auringon polttamia ja likaisiakin, mutta kuitenkin paljon kaunista ja elävää...

Lentokentältä ulos astuessa eka iso reaktio oli KUUUUUUMAAA! +35 astetta ja about yhtä kosteaa kuin saunassa, yhtään valehtelematta. Lentokentällä oli Li (T:n tyttöystävä) vastassa ja saatteli meidät turvallisesti ensin bussilla tunnin matkan päähän Tao Yuanin pieneen kaupunkiin (tai niin ainakin Li väitti :D) ja sieltä junalla tänne paikkaan, jonka nimeä en nyt just muista.. Kaikki taiwanilaiset paikat kuulostaa ja näyttää samalta. Kaaosta, sekamelskaa, valtavasti ihmisiä ja melskettä ja skoottereita. Junassa ja bussissa oli onneksi ilmastointi, muuten siitä ei olisi selvinnyt hengissä, sen verran järkyttävää toi kuumuus on, vaikka nyt onkin kuulemma jo loppukesä.. :S

Jo matkalla ja varsinkin perillä täällä nimettömässä paikassa (Zhunan, tarkistin) näkyi jännittäviä tulia katujen varsilla, ja pöytiä, joilla oli suitsukkeita ja ruokaa ja joiden ääressä ihmiset rukoilivat. Tänään on kuulemma joku erikoinen päivä, jolloin muistetaan kuolleita esi-isiä.. Palavissa astioissa on paperirahaa, joita poltetaan, jotta kuolleet voisivat käyttää sitä tuonpuoleisessa.. Tai jotain. :) Jännää. Zhunanin juna-asemalta ulos tullessa alkoi kuulua kummallista, tasaista laulantaa/loitsuntaa.. Siinä buddhalaiseen tyyliin siunattiin/muistettiin tänään kuollutta vainajaa. Myös ilotulitteita ja papatteja räjähteli siellä täällä, sekin kuulemma hyvää toivottavia siunauksia.

Li:n sisko, joka todella ystävällisesti lupasi majoittaa myös minut näiksi pariksi viikoksi, tuli hakemaan meitä juna-asemalta kotiinsa. Asuinalue on niin kaukana mistään totutusta, kuin voi vain kuvitella. Ja naapurusto myös. Heti ensimmäisenä iltana sain kokea todellista taiwanilaista perhe ja naapurustokulttuuria, kun tutustuin paitsi Li:n siskon perheeseen myös naapurin nuoriin, jotka olivat yhtä tervetulleita porukkaan kuin kuka tahansa perheenjäsen. Kävimme yhdessä syömässä japanilaisessa ravintolassa, mikä oli minulle melkoinen elämys sekin. Aiemmin päivällä söin myös ekat kiinalaiset pikaruoat, ja ihastuin merilevällä päällystettyihin riisikolmioihin, joiden välissä on lohta. nams!

Huomenna tehdään jotain, saa nähdä mitä! Hyvää yötä!

Murheita

Ennen lähtöä lähteminen on murheellista, koska tietää tarkalleen minkä kaiken menettää, muttei mitään siitä, mitä tulee saamaan. Surettaa. Itkin vähän. Kun järjestelyt on tehty, on vähän liikaa aikaa ajatella. Enää kaksi kokonaista päivää kotona Suomessa.

Viimeistä suomielämää

Lähtöön on viikko ja iso osa harvemmin tavattavista ihmisistä on jo hyvästelty. Se on surullista. Muuten asiat on hoidossa, mutta kassin sisältö pitää vielä ostaa. Onneksi sisko lähtee ostoskaveriksi laukkua ja sisältöä ostamaan. Siinä tulee kätevästi kaksi kärpästä, kun saa asiantuntevaa apua ja viettää vielä vähän aikaa siskon kanssa ennen lähtöä. Ennen lähtöä lähteminen näyttää tuntuvan kovin haikealta ja surulliselta.. Muutama yö sitten huomasin pikkuisen ennen nukahtamista ikävöiväni Jyväskylän kämppää hirveästi. Suomen kieltä on nyt jo ikävä, kun pitää vieroittua ainoasta asiantuntevuuden alastaan.. :/ :)

Tänä viikonloppuna on ollut todellinen suomi- ja perheviikonloppu. Se oli ihanaa ja sopivaa tähän väliin.. Ihanaa oli nähdä kaikkia sukulaisia ja muita tuttuja, ja koska rippijuhlat kestivät vaatimattomasti perjantaista sunnuntaihin ja vietettiin rakkaassa juhannusleirikeskuksessamme, niin kerkesi juttelemaan ja rentoutumaan ja höveltämään vähän kaikkien kanssa. Riuttansalmi on kiva. :) Se on melkein kuin kotiin menisi, niin tuttu se on ja kiva. Ja ihanasti luonnon keskellä supisuomalaisissa maisemissa. Paljon rakkaita hyttyskavereita oli myös ja niiden puremia oli sitten mukava rapsutella ja irvistellä ja lääkitä kortisonilla. Paukamat oli kyllä niin isoja, että saattoivat ne olla jotain muitakin eläimiä. Lepakoita lenteli saunan edestä koko ajan illalla. On niitä kuulemma ollut ennenkin, mutta enpä ole minä nähnyt. Juhannuslinnut olivat tosin lähteneet talon seinästä jo kauan sitten. Juhannuskoira taas tykkäsi uimisesta yhtä paljon kuin ennenkin.

Oli myös suloiseninhottava koskiepisodi, johon kuului sekää suomalaista kesäyön mystiikkaa että vähemmän miellyttäviä verenimijöitä. Lähdettiin nimittäin serkkutyttöjen perässä isosiskon kanssa uimaan vähän matkaa jokea ylävirtaan koskeen. Sinne mennessä oli paljon kiviä ja paikoin niin matalaa, että matka oli hieman tuskaista välillä. Koski on suoraan padon alla, ei hirvittävän vilkas, mutta kuitenkin niin kova, että siellä istuessa sai kunnon niskahieronnat. Vesi oli aivan tarpeeksi lämmintä, joeksi suorastaan kuumaa. Aurinko oli laskenut juuri ja taivaanranta joen alajuoksulla oli vielä punainen. Siinä tuttujen kanssa istuessa, veden kohistessa ja joen usvaa ja auringon viimeisiä säteitä katsellessa oli aivan uskomattoman suomalainen olo. Alla oli pehmeää kivillä kasvavaa ruohoa, joka ei ollu limaista vaan mukavaa.

Takaisin tultua oli kuitenkin vähemmän idyllistä huomata, että myös iilimadot tykkäsivät koskipaikasta ja vesiheinästä, niitä kun on oli vähän joka puolella kaikissa. Huomio aiheutti lievän paniikin itse kussakin, myös minussa. :D Ne olivat onneksi tosi pieniä, eikä kovin äkäisiä. Eikä niitä ollut paljon, muutama per henkilö. Mua iski yksi polveen, mutta ei se niin paljoa ehtinyt, että se oisi vielä mitään sen kummempaa tehnyt. Vähän ällöttäväähän se oli, mutta tavallaan ihan hauskaa. Etukäteen murehdin, että miten sitä pystyy peseytymään kylmällä vedellä, kun kukaan ei ollut jaksanut lämmittää pataa. Mutta yhtäkkiäö kylmä vesi ei ollutkaan mikään ongelma, kun piti hangata keho ja pää saippualla tarkasti. Mutta mikäs siinä, oli kuitenkin sen verran hauska elämys se koskiretki, että eipä nuo iilimadot sitä pilanneet.

Tänä iltana pelattiin vielä siskon ja veljen kanssa perinteeksi muodostunut taisto eräästä tietystä pierupillistä... Kyseessähän on siis kiertävä rangaistus pelin häviäjälle. Ensimmäisen pelikerran vuositurnauksen kunniaksi pelattiin samaa peliä kuin ensimmäiselläkin kerralla, fortunaa. Jännittävää oli loppuun asti, kun pelkäsin, että joudun ottamaan sen mukanani Taiwaniin. Onneksi en sentään hävinnyt, vaikka aluksi näytti sen verran pahalta, että meinasi huumorintajukin loppua. :D Hauskaa oli sekin, ja pilli jäi koristamaan veljen vitriiniä. Ihanaa niinisaloilua, suomeilua, riuttansalmeilua oli viikonloppu. :)

Bonuksena noin 250 kertaa käyty keskustelu:

Henkilö X: Koskas sä nyt lähdetkään sinne Kiinaan?
Minä: 23. päivä on lento.
X: Kuinka kauan sä siellä oot?
Minä: Vuoden.
X: Niin kauan! Kai sä sitten tuot sieltä jonkun Taiwanilaisen miehen?
Minä: (huoh)

Lisäksi, jos henkilö X on läheinen henkilö, jatkona on vielä:

X: Et sitte jää sinne lopullisesti tai mä tuun hakemaan sut pois. Ja jos otat sen miehen, niin se saa sitten luvan tulla tänne.

Ja jos sanoja on eräs siskonmies, niin tulee vielä "Me viedään se sitten saunaan."

Viisumi ja ilmoittautumislomakkeita

Asia etenee taas kovasti. :)

Vakuutukset, ja lentoliput on kondiksessa. check. check. rokotukset melkein hoidossa (kaks pistosta puuttuu edelleen, mutta reseptit on), siispä check. Viisumi on! CHECK! Nyt alkaa näyttää melko hyvältä jo, asiat alkaa olla sillä mallilla, että pääsen varmasti lähtemään, vaikka toki on kaikkea pienempää ja isompaa hoidettavana vielä.

Viisumin hankkiminen olikin varsin mielenkiintoinen tarina. Tiedoksi kaikille tuleville lähtijöille: Jos aiot lähteä Taiwaniin alle puoleksi vuodeksi, mulla on sulle hyviä uutisia. Viisumin saat aivan helposti, lähetät vain lomakkeet postissa ja saat viisumin parin päivän päästä takaisin. Jos taas olet lähdössä pidemmäksi aikaa, varaudu siihen, että prosessi on pitkä ja tuskainen taival byrokratian viidakoissa.

Lähetin pahaa aavistamattomana ihmisenä kaikki visitor visaa varten tarvittavat lappuset ja passini Taipei representative officeen Helsinkiin. Sieltä kuitenkin soitettiin minulle, että yli puolen vuoden oleiluun tarvitaankin resident visa. Jos olisin ottanut selvää paremmin, olisin tietenkin tiennyt tämän jo aiemmin ja säästynyt paljolta vaivalta. Kuitenkin, sieltä kertoivat, että resident visaan tarvitaan lääkärin todistus, jossa tarkistetaan, että onko sinulla kenties kuppa, HIV, tuberkuloosi tai spitaali. Lääkärinajan saaminen kesti luonnollisesti muutaman viikon. Sen jälkeen piti tuloksia odottaa noin viikko. Kun lomake oli käsissäni, niin sitten vasta alkoi todellinen taistelu. Ensin lappu piti leimauttaa maistraatissa, joka soitti lääkärille ja varmisti, että tämä on allekirjoittanut lapun ja on pätevä lääkäri. Sitten kyseisen lapun kanssa piti mennä Helsinkiin ulkoministeriöön vahvistuttamaan, että kyseinen lapun allekirjoittanut notaari on pätevä ihminen. Sitten vasta lapun voi viedä representative officeen, jossa he vielä vahvistivat omalla sinetillään, että ulkominbisteriön virkamies oli oikea ja pätevä ja lääkärintodistus on todellinen asiakirja. Kaikki allekirjoitukset maksavat kivoja summia. Kaikkine matkoineen Jyväksylään lääkäriin ja Helsinkiin palauttamaan asiakirjaa ja muine summineen viisumi tuli maksamaan minulle lähes 200 euroa. Prosessiin meni kaikkiaan noin puolitoista kuukautta. Nyt mulla on onneksi viisumi ja passi turvallisesti tallessa ja kaikki on siltä osin hyvin.

Toinen kiva asia on se, että sain vihdoin tarkempia tietoja sähköpostitse taiwanista yliopistosta. Ennen 20. päivää tätä kuuta pitää palauttaa sähköpostitse Chiao tungin yliopistoon sellainen lomake, jossa ilmoittaudutaan opiskelijaksi ja kerrotaan jotain perustietoja itsestä ja muuta. Se palautetaan sähköpostilla, joten se ei ole mikään iso asia. Sain myös paljon tietoa oleilusta ja kursseista ja muusta, mikä oli varsin mukavaa. Nyt voin taas tutustua lisää ja katsoa, mitä siellä on vastassa. Mukana oli myös kutsu vaihto-oppilaiden orientaatioon 9. päivä syyskuuta yliopiston pääkirjaston kolmanteen kerrokseen :D jännittävää. Kyllä se tästä.

p.s. Taiwanilaiset draamat on hyvin opettavaisia. Kieli tarttuu kuin itsestään.

Väliaikatiedote

Liput: Lentoliput on ostettu, ovat kesällä vähän kalliimmat, joten pulitin menolipusta 534 euroa. Tapasin myös matkakumppanini, kovin mukavia ovat. :)

Kielitaito: Tein itselleni lupauksen opiskella joka päivä tunnin kiinaa.

Viisumi: Lääkärinaika on ensi viikolla, viisumi odottelee Helsingissä.

Vakuutus: Metsästän halvimpia matkavakuutuksia, tällä hetkellä halvin kuulemani olisi noin 500 eli hullun kallista joka tapauksessa.

Rokotukset: Melkein kunnossa, tiistaina otin normirokotuksiin kymmenvuotistehosteen. Jäljellä enää kolmas hepatiitti ja lavantauti, jotka otan elokuun alussa.

Fiilikset: Jeajea

Trooppiset kulkutaudit ja muut kaverit

Jahas. :D Koska aion olla Taiwanilla yli kuus kuukautta, mun pitää hakea itselleni suoraan Resident visaa, eli viisumia, joka tekee minusta Taiwanin asukkaan hetkeksi, ainakin melkein. Enemmän siis kuin vierailuviisumi. Sitä varten mun pitää ensin käydä hankkimassa virallinen lääkärintodistus, että mulla ei ole erinnäisiä tauteja. HIV ja kuppa on ihan ymmärrettäviä kyllä.. mutta tuperkuloosi ja spitaali on jotenkin huvittavia. :D Ei sentään tarvitse eurooppalaisena tehdä loistutkimusta, että onko täitä tai lapamato... Mutta spitaali tosiaan pitää tutkia. Sitten pitää vielä tämä kaikki varmistaa notaarilla ja lopuksi ulkoministeriössä, että on oikea lääkäri ja oikein tehty tutkimus. Passi odottelee siis siellä Taipei representative officessa, että saan lääkärin ajan varattua ja hoidettua ja muut systeemit kuntoon, eli ainakin kuukauden, varmaan ylikin. Onneksi on tässä aikaa hoitaa asioita, kun laitoin asian ajoissa menemään.

Tuossa palauttelin Tyrannicumille myös kaikennäköisiä muita lappuja, mm. rehtorin apurahan vastaanottolomakkeen, opintotuen olosuhdemuutoslomakkeen, ja ulkomaille opiskelevaan meneväksi ilmoittautumisen yliopistolle.. Että kyllä tämä tästä taas etenee. :) Ensi viikolla menen ottamaan perusrokotusten kymmenenvuotiskertausannoksen, niin on sekin poissa päiväjärjestyksestä sitten.

Valtamerilaiva odottaa

Tästä se alkaa, vaikka aikaa onkin vielä reippaasti. :) Blogin aloittaakseni kerron, että sain tuossa noin pari viikkoa sitten vihdoinkin hyväksymiskirjeen Chiao Tungin yliopistolta. Tänään aion aloittaa viisumihakemuksen täyttämisen. Kiinan opiskelu on aktiivista, että selviäisin siellä paikallisten kanssa, ja muutakin hösäämistä tässä on. Lentoliput pääsee hankkimaan, kunhan saan tietää tarkkoja päivämääriä, mutta eiköhän lähtö ole edessä elokuun loppupuolella. Kirjoittelen sitten lähempänä lisää.