Laiva rantautui paikallista aikaa 11.45

Heija! Nyt on niin paljon kerrottavaa, että en tiiä mitä tästä karsisi, koska väsy on niin hirvittävä, että ei tässä montaa tuntia jaksa näpyttää. Lähdin siis maanantaiaamuna masennuksen ja epäuskon kourissa matkaan Noormarkusta.. Pääsin siskon miehen kanssa samaa matkaa taksilla Helsinki-vantaalle, kun hän lähti juuri samaan aikaan työmatkalle, ja se oli kovin mukavaa. Odottelin jännityksen kourissa, että matkakumppanini T tuli myöskin paikalle, koska tosiaan olin noin 6 tuntia ennen lähtöä kentällä. Kun päästiin lähtemään, niin tosiaan huomattiin, että Pekingin vaihtoaika on aika uskomattoman lyhyt ja sitten vielä Finnairin lento Pekingiin myöhästyi taktisesti. Noh, ei se mitään, istuttiin kaheksan tuntia lentokoneessa, ja minä ainakin jännitin kuollakseni, että miten meijän käy, jos myöhästytään vaihtolennolta Pekingistä Taipeihin. Kiinassa kun ei ilman viisumia saa mennä yhtään mihinkään. Onneksi kuitenkin siellä oli hyvä systeemi, ja valtavalla kentällä ohjattiin oikeille tiskeille.. Tuli sitä juostuakin vähän, eikä siinä liikaa aikaa jäänyt, mutta ehdittiinpä kuitenkin Taipein koneeseen. Matkalaukutkin tuli perille eikä edes järkkäri hajonnut repussa! Josta syystä saatte blogin kaveriksi jonkin verran kuvia. Lentomatkalta niitä ei ole, kun kamera oli tosiaan tilasyistä pakattuna ruumaan. Paitsi että saatte ne kuvat sitten, kun jaksan sählätä tämän kanssa..

Mahani ei erityisemmin tykännyt lentämisestä, ja melkein unohdin kännykkäni Pekingin turvatarkastukseen, mutta muuten meni hyvin.. Nukutuksi en saanut käytännössä yhtään, paitsi Taipein lennolla vajaan tunnin, että yksi yö jäi taidokkaasti väliin. Nyt on kohta jo nukkumaanmenoaika ja väsyttää, että sikäli tietysti ihan hyvä näin.

Heräsin lievään turbulenssiin Taiwanin koneessa, ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä siinsi vain turkoosi meri pilvien keskellä, ja yksi pikkuruinen saari. Sitten alkoi sumun ja pilvien keskeltä ilmaantua rantaviiva, kukkuloita, vuoristoa, satamia, hiekkarantoja, peltoja, taloja.. Ja ajattelin katselevani uutta väliaikaista kotimaatani ensimmäistä kertaa.. Se oli kaunis näky. Maan kamaralta näki vähän paremmin ja monet paikat on ränsistyneitä ja auringon polttamia ja likaisiakin, mutta kuitenkin paljon kaunista ja elävää...

Lentokentältä ulos astuessa eka iso reaktio oli KUUUUUUMAAA! +35 astetta ja about yhtä kosteaa kuin saunassa, yhtään valehtelematta. Lentokentällä oli Li (T:n tyttöystävä) vastassa ja saatteli meidät turvallisesti ensin bussilla tunnin matkan päähän Tao Yuanin pieneen kaupunkiin (tai niin ainakin Li väitti :D) ja sieltä junalla tänne paikkaan, jonka nimeä en nyt just muista.. Kaikki taiwanilaiset paikat kuulostaa ja näyttää samalta. Kaaosta, sekamelskaa, valtavasti ihmisiä ja melskettä ja skoottereita. Junassa ja bussissa oli onneksi ilmastointi, muuten siitä ei olisi selvinnyt hengissä, sen verran järkyttävää toi kuumuus on, vaikka nyt onkin kuulemma jo loppukesä.. :S

Jo matkalla ja varsinkin perillä täällä nimettömässä paikassa (Zhunan, tarkistin) näkyi jännittäviä tulia katujen varsilla, ja pöytiä, joilla oli suitsukkeita ja ruokaa ja joiden ääressä ihmiset rukoilivat. Tänään on kuulemma joku erikoinen päivä, jolloin muistetaan kuolleita esi-isiä.. Palavissa astioissa on paperirahaa, joita poltetaan, jotta kuolleet voisivat käyttää sitä tuonpuoleisessa.. Tai jotain. :) Jännää. Zhunanin juna-asemalta ulos tullessa alkoi kuulua kummallista, tasaista laulantaa/loitsuntaa.. Siinä buddhalaiseen tyyliin siunattiin/muistettiin tänään kuollutta vainajaa. Myös ilotulitteita ja papatteja räjähteli siellä täällä, sekin kuulemma hyvää toivottavia siunauksia.

Li:n sisko, joka todella ystävällisesti lupasi majoittaa myös minut näiksi pariksi viikoksi, tuli hakemaan meitä juna-asemalta kotiinsa. Asuinalue on niin kaukana mistään totutusta, kuin voi vain kuvitella. Ja naapurusto myös. Heti ensimmäisenä iltana sain kokea todellista taiwanilaista perhe ja naapurustokulttuuria, kun tutustuin paitsi Li:n siskon perheeseen myös naapurin nuoriin, jotka olivat yhtä tervetulleita porukkaan kuin kuka tahansa perheenjäsen. Kävimme yhdessä syömässä japanilaisessa ravintolassa, mikä oli minulle melkoinen elämys sekin. Aiemmin päivällä söin myös ekat kiinalaiset pikaruoat, ja ihastuin merilevällä päällystettyihin riisikolmioihin, joiden välissä on lohta. nams!

Huomenna tehdään jotain, saa nähdä mitä! Hyvää yötä!