Viimeistä suomielämää

Lähtöön on viikko ja iso osa harvemmin tavattavista ihmisistä on jo hyvästelty. Se on surullista. Muuten asiat on hoidossa, mutta kassin sisältö pitää vielä ostaa. Onneksi sisko lähtee ostoskaveriksi laukkua ja sisältöä ostamaan. Siinä tulee kätevästi kaksi kärpästä, kun saa asiantuntevaa apua ja viettää vielä vähän aikaa siskon kanssa ennen lähtöä. Ennen lähtöä lähteminen näyttää tuntuvan kovin haikealta ja surulliselta.. Muutama yö sitten huomasin pikkuisen ennen nukahtamista ikävöiväni Jyväskylän kämppää hirveästi. Suomen kieltä on nyt jo ikävä, kun pitää vieroittua ainoasta asiantuntevuuden alastaan.. :/ :)

Tänä viikonloppuna on ollut todellinen suomi- ja perheviikonloppu. Se oli ihanaa ja sopivaa tähän väliin.. Ihanaa oli nähdä kaikkia sukulaisia ja muita tuttuja, ja koska rippijuhlat kestivät vaatimattomasti perjantaista sunnuntaihin ja vietettiin rakkaassa juhannusleirikeskuksessamme, niin kerkesi juttelemaan ja rentoutumaan ja höveltämään vähän kaikkien kanssa. Riuttansalmi on kiva. :) Se on melkein kuin kotiin menisi, niin tuttu se on ja kiva. Ja ihanasti luonnon keskellä supisuomalaisissa maisemissa. Paljon rakkaita hyttyskavereita oli myös ja niiden puremia oli sitten mukava rapsutella ja irvistellä ja lääkitä kortisonilla. Paukamat oli kyllä niin isoja, että saattoivat ne olla jotain muitakin eläimiä. Lepakoita lenteli saunan edestä koko ajan illalla. On niitä kuulemma ollut ennenkin, mutta enpä ole minä nähnyt. Juhannuslinnut olivat tosin lähteneet talon seinästä jo kauan sitten. Juhannuskoira taas tykkäsi uimisesta yhtä paljon kuin ennenkin.

Oli myös suloiseninhottava koskiepisodi, johon kuului sekää suomalaista kesäyön mystiikkaa että vähemmän miellyttäviä verenimijöitä. Lähdettiin nimittäin serkkutyttöjen perässä isosiskon kanssa uimaan vähän matkaa jokea ylävirtaan koskeen. Sinne mennessä oli paljon kiviä ja paikoin niin matalaa, että matka oli hieman tuskaista välillä. Koski on suoraan padon alla, ei hirvittävän vilkas, mutta kuitenkin niin kova, että siellä istuessa sai kunnon niskahieronnat. Vesi oli aivan tarpeeksi lämmintä, joeksi suorastaan kuumaa. Aurinko oli laskenut juuri ja taivaanranta joen alajuoksulla oli vielä punainen. Siinä tuttujen kanssa istuessa, veden kohistessa ja joen usvaa ja auringon viimeisiä säteitä katsellessa oli aivan uskomattoman suomalainen olo. Alla oli pehmeää kivillä kasvavaa ruohoa, joka ei ollu limaista vaan mukavaa.

Takaisin tultua oli kuitenkin vähemmän idyllistä huomata, että myös iilimadot tykkäsivät koskipaikasta ja vesiheinästä, niitä kun on oli vähän joka puolella kaikissa. Huomio aiheutti lievän paniikin itse kussakin, myös minussa. :D Ne olivat onneksi tosi pieniä, eikä kovin äkäisiä. Eikä niitä ollut paljon, muutama per henkilö. Mua iski yksi polveen, mutta ei se niin paljoa ehtinyt, että se oisi vielä mitään sen kummempaa tehnyt. Vähän ällöttäväähän se oli, mutta tavallaan ihan hauskaa. Etukäteen murehdin, että miten sitä pystyy peseytymään kylmällä vedellä, kun kukaan ei ollut jaksanut lämmittää pataa. Mutta yhtäkkiäö kylmä vesi ei ollutkaan mikään ongelma, kun piti hangata keho ja pää saippualla tarkasti. Mutta mikäs siinä, oli kuitenkin sen verran hauska elämys se koskiretki, että eipä nuo iilimadot sitä pilanneet.

Tänä iltana pelattiin vielä siskon ja veljen kanssa perinteeksi muodostunut taisto eräästä tietystä pierupillistä... Kyseessähän on siis kiertävä rangaistus pelin häviäjälle. Ensimmäisen pelikerran vuositurnauksen kunniaksi pelattiin samaa peliä kuin ensimmäiselläkin kerralla, fortunaa. Jännittävää oli loppuun asti, kun pelkäsin, että joudun ottamaan sen mukanani Taiwaniin. Onneksi en sentään hävinnyt, vaikka aluksi näytti sen verran pahalta, että meinasi huumorintajukin loppua. :D Hauskaa oli sekin, ja pilli jäi koristamaan veljen vitriiniä. Ihanaa niinisaloilua, suomeilua, riuttansalmeilua oli viikonloppu. :)

Bonuksena noin 250 kertaa käyty keskustelu:

Henkilö X: Koskas sä nyt lähdetkään sinne Kiinaan?
Minä: 23. päivä on lento.
X: Kuinka kauan sä siellä oot?
Minä: Vuoden.
X: Niin kauan! Kai sä sitten tuot sieltä jonkun Taiwanilaisen miehen?
Minä: (huoh)

Lisäksi, jos henkilö X on läheinen henkilö, jatkona on vielä:

X: Et sitte jää sinne lopullisesti tai mä tuun hakemaan sut pois. Ja jos otat sen miehen, niin se saa sitten luvan tulla tänne.

Ja jos sanoja on eräs siskonmies, niin tulee vielä "Me viedään se sitten saunaan."