Eka kerta yliopistolla ja supermarketshoppailua

Hei taas! :) Samasta paikasta kirjottelen. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa Hsinchussa, tulevassa kotikaupungissani, yliopistoa katsomassa ja supermarketissa. Aamulla tutkittiin ensin, että mihin mennään ja sitten lähdettiin matkaan. Eksyttiin vähän naapurin pojan ohjeista huolimatta ja seikkailtiin paljon.. Kunnon kävelyteitähän täällä ei ole kuin satunnaisesti, ja liikenne on sen verran jännittävää, että edes juna-asemalle käveleminen ei ole kauhean tylsää. Kuumuus on tosin niin järkyttävää että puolentoista kilsan kävelykin tuntuu viideltätoista. Käytiin matkalla 7-elevenissä ostamassa sukat mulle, kun unohdin pöljä laittaa sellaiset. Kengät tappoi jalat jo noin parissa minuutissa näillä kosteusprosenteilla. Ostin myös vettä, ja sitä tulikin litkittyä ainakin pari litraa päivän aikana, ja ihan tarpeeseen. Bussit ja junat on aivan käsittämättömän halpoja, paikallisbussimaksu Hsinchussa on jotain 15 yuania, eli ehkä 30 senttiä. Busseissa ja junissa on kaikissa kyltit ja tiedot myös englanniksi, mikä oli hyvin positiivinen yllätys. Virkailijat tosin eivät puhu kieltä ollenkaan, eli jos tulee joku ongelma, niin kiinaksi on selvittävä. Onneksi Li on mukana, niin kaikki selviää paljon kivuttomammin.

Yliopisto on todella kaunis! Siellä on järvi ja järvessä sorsia ja suihkulähteitä, joka paikassa on kirsikkapuita, bambuja ja muita kasveja ja arkkitehtuurikin on todella hieno! kirjasto on aivan mieletön, kahdeksankerroksinen kolossi. Asuntoa kävin myös katsomassa, ja se taas oli paljon negatiivisempi yllätys. Rakennus on vanha ja melko rähjäinen sekä ulkoa että sisältä ja huoneessa asuu tosiaan neljä ihmistä. Huoneessa ei ole muuta kuin sängyt ja työpöytä jokaiselle. Ilmastointi (luojan kiitos!) kuitenkin löytyy, vaikka siitä pitääkin maksaa. Suihkut on aika yök ja vessat myös, mutta ehkä siellä elää.. Pesukoneita on myös joka kerroksessa, ja sen käyttö maksaa 10 yuania, eli 25 senttiä.. :D Ensin iski pieni epäusko, että miten mä voin elää siellä, mutta kai se jotenkin luonnistuu. Ainakin yliopsitoalueella on turvallista asua. Vastapäätä asuntolaa on ruokala, josta voi ostaa ties millaista ruokaa, joka maksaa noin 1,5 euroa ateria, ja lisäksi 24/7 auki oleva pieni convenience store, eli lähikaupan tapainen.

Ollenkaan niin pieni ei ollut supermarket, jossa kävimme. Paikallinen cittari oli noin sataviiskyt kertaa suurempi (no ehkä ei, mutta..) ja siellä oli asioita niin moneen lähtöön että huh. Elektroniikka on myös täällä tosi halpaa, ostin uuden puhelimen nimittäin tänään. Ostin sen, koska tarvein puhelimen, jolla voi kirjottaa kiinalaisia merkkejä, koska mitä todennäköisimmin tuun tarvitsemaan niitä. Puhelimeen sai myös kaks muistikorttia, joten myös vanha numero toimii hätätapauksissa! Mulla on uusi puhelinnumero, jonka hankein jo eilen lentokentältä. Sen lisäksi siinä oli kaikkia tavallisia ja jännittävämpiä ominaisuuksia, kuten kosketusnäyttö (näppäimistön lisäksi!), kamera, musiikkisoitin, radio, nettikirjojen lukija (?!), videokuvausominaisuus, ja ties mitä.. ja se maksoi euroissa noin 60-65... eli eipä kauheasti mitään.. Supermarketti oli jännittävää, kun sai etsiä kaikkea, ja sitä kaikkea oli paljon! Löysin mm. adapterin ja xylitolhammastahnaa ja vessapaperia ja muuta..

Takaisin päästiin vasta joskus kymmenen jälkeen, ja silloin olikin jo aika pelottavaa kulkea pienillä kaduilla, mutta onneksi meillä oli suurempi seurue, koska yksin olisi voinut olla aika vaarallista. Näin reissulla myös ensimmäiset kulkukoirat.. Oli ihanaa tulla kotiin, jalat puolikuolleina, mutta muuten hyvillä mielin.

Huomenna haen ARC:ia eli Aliens residence certificatea, jota varten pitää käydä ottamassa myös paikalliset passikuvat, joissa pitää näkyä korvat. Sen jälkeen mennään Lin äidin luo kyläilemään. Perjantaina mahd. taipeihin ja sitten matkustetaan koilis-Taiwaniin katselemaan maaseutua.. :)

Hyvää yötä!