Koulua ja elämänkoulua

Moi!

Oon ollut vähän kauemmin kirjoittamatta, yksinkertaisesti koska on ollut niin paljon kirjoitettavaa, että aloittamisen ajatteleminenkin alkaa jo heikottaa. :D Plus on ollut niin kiire kaikkien kouluhäslinkien takia, ettei ole ehtinyt kunnolla keskittyä. Nyt tänä aamuna huomasin, että kurkku on vähän kipeä ja tuntuu, että kohta nousee kuume, joten tulin huoneeseen lepäämään ja rentoutumaan vähän. Huonekaveri oli eilen kuumeessa, mutta on nyt jo parempi, joten ei pitäisi olla mitään sen kummempaa, kuin joku pieni flunssa. Mutta valmiiksi jo nolottaa, jos pitää huomenna tunnille pistää maski naamalle, kun täällä täytyy koulussa ja töissä ja julkisissa ajoneuvoissa kipeänä pitää suun edessä maskia. Mör. :(

Mutta joo, sunnuntaina käytiin tutustumassa Hsinchun isoimpaan temppeliin. Se oli hirvittävän mielenkiintoista. Ensimmäinen, mitä temppelistä näki, oli sen katolla oleva valtava istuvan jumalan patsas, joka näkyy varmasti monen kilometrin päähän. Sen alla oli paikka, jossa oli alttareita eri jumalille ja esi-isille ja kuuluisille muinaisille henkilöille.. Alttareilla oli suitsukkeita ja uhrattua ruokaa ja isoja ja pienempiä, koristeellisia patsaita. Ihmiset kumarteli ja jätti suitsuketikkuja sinne tänne eri patsaiden eteen.. Tunnelma oli jotenkin jännä, toisaalta kuin toisesta maailmasta, ja toisaalta ihmiset puhui puhelimeen ja jutteli kuin ihan missä tahansa. Temppelissä on myös museo, jossa on vanhoja kiinalaisia esineitä, huonekaluja ja pienoismalleja vanhoista rakennuksista ja temppeleistä. Siellä oli mm. kokonaan jadesta tehty sänky, joka oli aivan uskomaton :S Ja jadesta tehdyt, hevosen vedettävät kärryt, joissa toki pyörät oli puuta. Ja kaiken maailman muita esineitä. Ja yhdessä vitriinissä oli ikivanha polkupyörä :D Se oli niin ulkona kaikesta muusta, että huvitti. Ulkona oli myös sekalainen kokoelma kopioita kuuluisista patsaista, ja daavid, vapaudenpatsas, egyptiläiset jumalat ja kiinalaiset filosofit mietiskelivät vierekkäin sulassa sovussa.. :)

Maanantaina alkoi sitten koulu, ja totesin heti ekan päivän jälkeen, että koulussa opetustyyli on hyvinkin samanlainen kuin suomessa ainakin kielikursseilla (oli positiivinen yllätys!) ja että olen valinnut ihan liian vaikeita kursseja. Onneksi täällä on kahden viikon ajan mahdollista vaihdella ja järjestellä kurssejaan, joten muuttelin kursseja sekä maanantaina että tiistaina uudestaan vielä lisää. Nyt mulla on neljä kielikurssia, mutta en ole varma, pystynkö sitä yhtä jatkamaan, koska se on melko vaikea kurssi. Kokeilen vielä ainakin huomenna. Kursseilla on tavannut paljon uusia ihmisiä, ja suurin osa on kotoisin ties mistä ympäri maailmaa, ja yleensä vähiten euroopasta. Yhden ruotsalaisen pojan kanssa olen monella samalla kurssilla, joten hänen kanssaan ollaan tutustuttu enemmänkin. Aiotaan myös tehdä yhdessä erityinen itseopiskeluryhmä yhdelle haastavammalle kurssille, että pysytään mukana, koska siitä saa todistuksen, ja se ehkä kelpaa myös yliopistolle suomessa lisätunneiksi (=lisää opintopisteitä). Mielenkiintoisimmat maat, josta on uusia tuttavuuksia, on Burkina faso (ei mitään hajua ollut ennen, että sellainenkin maa on olemassa) Belize, Costa Rica,Panama ja Guatemala, joista puhuin jo aiemmin, Etelä-Afrikka, Malesia, ja kaikkia muitakin.. :) se on kivaa. Tulee tutustuttua samalla vähän koko maailmaan. Eurooppavaihdoissa kun voisi kuvitella olevan enimmäkseen eurooppalaisia. (En kyllä tiedä silti)

Aika paljon hommia pitää tehdä kaikkien kurssien kanssa, mutta tunneilla on rentoa, ja ainakin nyt vielä tuntuu kaikki jännältä ja mielekkäältä. Opettajat vaatii paljon mutta on ymmärtäväisiä ja tosi avuliaita. Tunneilla puhutaan paljon, ja kotona pitää sitten harjoitella lukemista ja kirjoittamista. Sanakokeita on joka välissä, joten merkkejä saa kyllä harjoitella aivan hirveästi. Jo nyt parin päivän jälkeen tuntuu, että kielitaito on kohentunut paljon, koska pääsee aivan oikeasti kuulemaan ja puhumaan sitä kieltä (eilenkin 7 tuntia putkeen lähes). Kaikkien kurssien opetuskieli on kiina, joten englantia tunneilla ei juurikaan kuule. Tänään mun piti mm. kertoa luokalle suomalaisesta kesämökki- ja saunomiskulttuurista kiinaksi, ja se oli melko takkuilevaa, mutta onnistuin! Jee. :)

Eilen illalla joskus seitsemän aikaan kävelin päivälliseltä ruokalasta takaisin asuntolaa kohti. Laskeuduin loivia portaita pikkukujalla toisen asuntolan ohi, ja vain yksi punasävyinen katulamppu valaisi tietä. Kauempaa kuului puhetta ja naurua, kun taiwanilaiset opiskelijat olivat matkalla johonkin juhlaan. Silloin vain tuntui hetkisen ajan siltä, että olen kotona tässä maassa, että kuulun tänne. Sitä kesti vain hetken, mutta se oli hyvä tunne. Tähän asti kaikki on tuntunut ja tuntuu kovin oudolta ja vaikealta, ja tunnen koko ajan olevani vain käymässä, vieras ja tarkkailija.. Mutta hetken näin sen vierauden verhon läpi, millaista ehkä tulee olemaan täällä asuminen, tänne kuuluminen, joskus sitten myöhemmin. :)