Inofrmaatioteknologiabyrokratiaviidakko

Eilen 7.9.

Käytiin katsomassa auringonlaskua. Kirjoitin siitä runon.. Se kertoi jo niin paljon, etten jaksa enää kirjoittaa erikseen blogiin. Se ei ole niin hyvä kuin pitäisi, mutta kuitenkin parempi kuin runottomuus.. Runo on tässä:

Iltasatu

Betonisten hallien takana,
likaisella kujalla matkalla rantaan,
nousee suitsukkeen savu vasten kultaista kattoa.

Auringosta on enää lohjennut sirpale meren sylissä,
ja pienet, harmaat, vaatimattomat ravut jaloissa,
ennen kuin aalto tulee.

Suomen kieli osuu vahingossa pärskeisiin
ja särkyy lauluiksi kaukana kotoa,
vaahdon seassa virtaa hiekkaan ja täyttää rapujen kolot,
ja kun pisara taivaalla kirkastuu tähdeksi,
tienvarren temppelistä alkaa kuulua soinnutonta laulua:
joku on kuollut tänään.

Se muistuttaa minua pippuriviljelmistä,
joiden ohi ajoimme viime viikolla,
ja miten aurinko punasti niitä
ja minäkin olen niin kaukana kuin hän joka kuoli.

Eilen saavuin yliopistolle kamppeineni. Tulimme taksilla pihaan. Kävin rekisteröitymässä, mikä oli yllättävän yksinkertaista, ja sain avaimet oveen. Huone on iso, mutta neljälle hengelle aivan liian pieni, sanoisin. Olin eka, joka tuli, joten sain valita minkä tahansa sängyn.. Otin yläsängyn, koska siellä voi edes joskus leikkiä olevansa yksin. Jokaiselle on huoneessa sänky, työpöytä ja kaiken maailman kaappeja ja laatikoita. Purin tavarat jotenkuten, mutta en jaksanut siivota, vaikka olisi pitänyt, kun siellä on todella pölyistä joka paikassa. Koko rakennus on vanha ja taatusti homeessa, ja melko kolkko ja karu. Huoneeseen jäätyäni oli aika orpo olo, mutta luin Erikan kirjoittaman kirjeen ja rohkaistuin vähän(ja itkin sitä ennen). Lähdin ulos katselemaan maailmaa ja jo WC / pyykkituvan kohdalla törmäsin yhteen guatemalalaiseen opiskelijaan, joka on ollu täällä jo kaks vuotta ja aloittaa nyt kolmannen. Hän lupasi auttaa mua, ja käytiin yhdessä ostamassa patja koululla olevasta pikkukaupasta, koska pakko on nukkua jonkun päällä. Sitten hän tutustutti mut kämppätovereihinsa, jotka oli myös tulleet juuri tänne. Osa oli Guatemalasta ja yksi Costa Ricasta. Heidän kanssaan menin käymään bussilla läheisessä supermarketissa ostamassa kaiken maailman jokapäiväistavaraa kuten lakanoita, shampoita ja ruokaa. Ensimmäiset tuttuni täällä ovat siis kaikki väliamerikasta ja puhuvat espanjaa (ja hyvin kovaäänisesti). Olivat tosi ystävällisiä ja mukavia. 

Illalla lähinnä hengailin huoneessa, luin kirjaa ja tuskailin kuumuutta. Ilmastointiin kun tarvitaan kortti, joka pitää ostaa lähimarketista, enkä tiennyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. :D Olin jotain tunnin yrittänyt turhaan nukkua, kun ensimmäinen huonetoverini tuli.. hän on singaporelainen tyttö, jonka nimeä yritin turhaan painaa mieleeni.. :S Kauhistuttaa jo valmiiksi kaikkien kiinalaisten nimien muistaminen, koska ne on vaan niin samanlaisia ja omituisia. :D Alkoi heti hävettää oma siivoamattomuus, kun hän alkoi yhentoista aikaan vielä pyyhkiä pölyjä kaikista hyllyistä ja laatikoista..

Aamulla lähdin informaatioteknologia-infopisteelle kyselemään nettiyhteydestä, koska en tiiä miten jaksan odottaa torstaihin asti nettiin pääsyä.. Täytin jonkun lomakkeen, mutta he sanoi, ettei voi antaa sitä mulle ennen, kuin mulla on joku todistus ja leima international student officesta.. Kävin siellä, ja he taas ilmoitti että mun pitää ensin käydä maksamassa kaikki maksut yhessä toisessa toimistossa, ennen kuin he voi leimata mun todistuksen. Sitten kävin siellä ja maksoin, palasin takaisin international officeen, sain leiman ja takaisin alkuperäiseen, jolloin he sai mulle sähköpostiosoitteen, joka tarvitaan nettiyhteyden saamiseen. Sitten tarvitsisin mac osoitteen mun tietokoneesta, joten piti palata kämpälle hakemaan sitä. Ne puhuivat myös jostain salaperäisestä portinnumerosta, josta en tajunnut mitään… Ja kun palasin takaisin mac osoitteen ja koneen kanssa, niin sitten yksi toinen tyttö auttoi ja kertoi että portti on se mikä on siellä mun huoneen seinässä, mihin kone laitetaan kiinni, joten palasin takaisin katsomaan sen kirjaimen.. Sitten palasin takaisin ajatellen, että jokohan nyt ois hyvä.. Mutta sitten jostain syystä mun juuri hankkimani sähköpostin salasana ei toimi, joten mun piti vielä käydä yhessä toisessa toimistossa kysymässä, että onko mun tiedot niitten tietokannassa. Olivat kuulemma ihan normaalisti, joten nyt mun pitää odotella pari tuntia, että saanko sen netin vai en. Tällä hetkellä istun täällä tietokonekeskusrakennuksessa odottelemassa, että koskahan ne mahtaa tallentua ne mun sähköpostiosoitteen salasanat ja tiedot sinne, että ne voi käyttää sitä mun IP-osoitteen saamiseen. Tiedän ettei tästä saa hullukaan mitään tolkkua, mutta se on se pointti, koska mullakaan ei oo mitään hajua.. Että tätä kirjoittelen koneellani ilman nettiä, enkä tiiä, että koska pääsen tämän blogiin laittamaan, pääsenkö tänään vai kolmen päivän päästä… Nää on vielä parempia tässä byrokratiasotkussa kuin suomessa ikinä.. Vaikka tän pitäis olla informaatioteknologian luvattu maa, tai ehkä tää on tällaista juuri siksi. Nörtit kun aina tykkää mitä monimutkaisemmista ja vaikeaselkoisimmista systeemeistä.


Seuraavana päivänä eli tänään:

Sanoivat mulle lopulta että pitää tulla uudestaan huomenna käymään.. Tänäänkin vielä siis ramppasin siellä pari kertaa mutta nyt toimii vihdoin netti! Datailen täältä omasta huoneestani ensimmäistä kertaa.

Eilen illalla tuli myös toinen huonetoverini, hän on Hong Kongista. Varsin mukavilta vaikuttavat molemmat ainakin näin yhden päivän perusteella. Tänään sain vähän lukujärjestystä setvittyä ja totesin, että saan todennäköisesti liian vähän opintopisteitä, että ne kelpaisivat kelalle.. Mutta palautan sitten vain osan opintotuista takaisin tai jotain.. Sehän täällä on isoin ongelma, että kiinan lisäksi mulla ei oikein oo muuta opiskeltavaa, ja ne kurssit on tosi paljon päällekkäin. Mutta aina asiat jotenkin selviää, väittäisin. :)

KUVIA! http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista