Siellä missä pippuri kasvaa

Tänään palasin takaisin Yilanista Zhunaniin, yksin tällä kertaa.. T ja Li matkustivat jonnekkin etelään junalla, mutta minä halusin vain tulla tänne.. Kiva vähän rauhoittua ennen kouluun muuttoa. Tässä maassa on ainakin päällisin puolin paljon likaista ja rähjäistä ja köyhää, mutta myös tosi paljon kaunista ja rikasta ja virkistävää.. Junamatka tänään kertoi samaa tarinaa.. Toisinaan näkyi junan toisella puolella jyrkkä vuorenseinämä ylös kaukaisuuteen,täynnä vihreyttä ja aurinkoa, ja toisella puolella samaan aikaan tyynen meren aallot löi rantakiviin. Ja sitten vähän ajan päästä näkyi vain toisiinsa kiinni rakennettuja, ränsistyneitä, likaisia taloja, joiden seinät on lahoamispisteessä. Kaikenlaisia ristiriitoja on näkyvissä koko ajan.

Ennen tänne tuloa pelkäsin kaikkia tauteja ja mahavaivoja ja ryöstämisiä ja muita aivan valtavasti, mutta tänne tultua niitä ei vain oikeestaan jaksa miettiä. Maha on kyllä vähän hankala, mutta eiköhän se pian siitä tokene. Sama jännittävä ja panikoiva stressierkki oon kyllä täälläkin, sen huomaan. :) Mutta silti selvisin tänäänkin aivan ilman mitään ongelmia yksin junalla, ja asioin asiani jos en sujuvalla niin ainakin ymmärrettävällä kiinalla.

Viikko maaseudulla ilman nettiä oli valaisevaa.. Silloin, vaikka olinkin mukavassa seurassa, olin vielä enemmän erossa suomesta ja kaikesta tutusta, kun ei päässyt niihin kosketuksiin edes netistä. Huomasin, että ikävä tulee ja se on välillä rankkaakin, mutta kyllä siitä selviää.. Mutta toisaalta nyt olen ollut täällä vasta 9 päivää, joten sen täytyy muuttua vain pahemmaksi. Mutta toisaalta mietin, että kun pääsee asettumaan aloilleen kouluun ja tapaa ihmisiä ja siten, niin kyllä sitä varmasti tottuu tähänkin elämään.. sopeutuu. Uskon niin. Tänään luin sähköpostista, että asun malesialaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Listassa ei ainakaan ollut muita samaan huoneeseen tulevia, mutta en tiedä tuleeko sinne sitten vielä taiwanilaisia. Mutta jos on vain kaksi, niin sekin on varmasti ihan mukava, tai ainakin siedettävä tilanne. :)

Maaseutueläminen oli muuten kivaa, mutta ötököitä oli joka paikassa.. ja ne oli paljon isompia kuin suomessa ikinä. Heinäsirkat tykkäsivät erityisesti tulla sisälle. Pelloilla, erityisesti ilmeisesti riisipelloilla, vaeltelee isoja valkoisia lintuja, jotka muistuttavat vähän haikaraa. Ne ovat kauniita. Ja toisin kuin varikset suomessa, ne kuulemma tekevät pellolle hyvää. Kun ajoimme pyörällä merta kohti, huomasin, että lähellä taloamme oli pippuriviljelmiä.. Silloin tunsin olevani kaukana kotoa.. niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Ensin se nauratti ja sitten se alkoi tuntua vähän surulliselta. Mutta pippurit näyttivät kauniin punaisilta. :)

En tiedä, mitä kertoisi. On niin paljon kerrottavaa, ja toisaalta ei osaa sanoa, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkä kaikki on tärkeää. Merenrannalla oli luonon hiekkaa ja se oli mustaa. Oli sateinen päivä, ja sinne ajaessa poikettiin pieneen kotikauppaan, jota piti vanhahko pariskunta. Syötiin siellä nuudeleita ja kuunneltiin sadetta hetki, ennen kuin ajettiin taas sateeseen. Sade ei ollut ongelma niin kauan, kuin tavarat pysyy kuivana, koska ilma on niin lämmin että sade on vain mukavaa. Rannalla seisoimme ja juoksimme aalloissa, vesi oli todella lämmintä ja pilvien keskellä häämötti kilpikonnan muotoinen saari, Turtle island. Se on oikeastaan vain pieni vuori keskellä merta. Kaunis. Juuri kun olimme rannalla, oli keskikova maanjäristys samassa kaupungissa, mutta kuulimme sen vasta myöhemmin uutisista. Rannalla siitä ei huomannut mitään.

Yhtenä päivänä menimme läheiseen pikkukylään Su'aoon, jossa oli puukenkämuseo. Ostin käsintehdyt, perinteiset taiwanilaiset puukengät. Ne on todelliset taideteokset maisemamaalauksineen.. ja niihin laitettiin nahkapäällys suoraan mun jalan mukaan paikan päällä. Maksoin niistä vajaa 10 euroa. ne on hienot, ja mukavat. :) Se oli jännä museo. Ja ulkona satoi järkyttävästi. Pyöräillessä takaisin juna-asemalle sade yltyi aivan hirvittäväksi.. Ja tuli kovempi ukkonen kuin mitä olen ikinä kuullut. Taifuuni vaikutukset ylsivät sinnekin.. Mutta kuulemma se oli vain ihan pieni taifuuni. :D Ja näitä pitäisi tulla vielä syksyn aikana lisää. Silloin on yleensä vapaapäivä sekä töistä että koulusta, koska ulos ei vaan voi mennä. Pitää varata muutamaksi päiväksi ruokaa kaiken varalle..

Maanantaina muutan koululle. Matkustan kimpsuineni sinne ja saan avaimet ja jotain muuta jostakin toimistosta.. (tiedän kyllä, mutta jaksa kertoa :D) Ja sitten pääsen tutustumaan paikalliseen elämääni siellä. Jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla ehkä. Nyt asun vielä pari päivää Lin siskon luona Zhunanissa, enkä varmaan tee paljon mitään. Eli mut voi tavata todennäköisesti netistä seuraavien parin päivän aikana. Skype!

Kuvia Yilanin reissusta on edelleen täällä: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Moemoe. :)