Aloitin tuossa muutama päivä sitten projektin, jossa aion ottaa yhden kuvan jäka päivä jostakin perusjutusta tai tapatumasta elämässäni täällä. Aloitin sen jo ja kolme ensimmäistä kuvaa on nähtävillä samalla valokuvasivulla kuin aiemmatkin: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista
Elämä on tavallista, vähän tylsää ja vähän jännää aina arvaamattomissa paikoissa. :)
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
lauantai 25. syyskuuta 2010
Sairauskertomus
Hei!
En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, eikä vieläkään ihan tunnu siltä, mutta pitää kai välillä suorittaa velvollisuutensa. Olen ollut kipeänä viime torstaista asti.. Ei mitään hirveän pahaa, mutta sen verran kuumetta ja kurkkukipua ja muuta, etten ole voinut mennä kauheasti minnekään tai tehdä mitään. Olen käynyt koulutunneilla, koska on ollut vähän pakko, mutta kaikki retket ja hauskanpidot on pitänyt perua ja jättää väliin. :/
Kävin torstaina lääkärissä sairaalassa, koska kuume oli jatkunut jo yli viikon.. joten ajattelin ihan vaan tarkistaa, ettei ole mistään vakavammasta kyse. Lääkärissä oli jännää, mutta keuhkokuvan ja nieluviljelyn ja perustutkimuksien jälkeen lääkäri totesi, että on joku tavallinen virusinfektio, ja pitää vaan levätä ja juoda vettä ja levätä vähän lisää. Sikäli ei siis tarvitse huolestua, mutta edelleen on kuumetta ja vähän sairas olo, eli tauti vaan jatkuu.. Voi olla että ilmastonvaihdos ja kaikki alkustressikin vähän estää parantumasta.. Että eiköhän se tästä pikkuhiljaa..
Lääkärireissu oli kyllä kiva, kun menin alun perin vain koulun terveysasemalle, että voisivat mitata multa kuumeen.. mutta tapasin siellä porukan tyttöjä, jotka auttoivat mua.. Ja yksi heistä lähti viemään mua lääkäriin ja siis kuskasi mut sinne, auttoi siellä joka paikassa ja käänsi lääkärin ja muiden puheita, ja lopuksi toi vielä takaisin.. Hän oli todella ihana ihminen, ja osoitus siitä, kuinka valtavan avuliaita ja ystävällisiä taiwanilaiset oikeasti on. :) En siis tuntenut häntä ennestään yhtään.. Tänään tapasin hänet kyllä taas, ja varmasti tapaamme kyllä myöhemminkin. :)
Kiinan kieleni on edistynyt taudista huolimatta aivan valtavasti.. Jännää miten lyhyessä ajassa voi kieli muuttua sellaisesta teoreettisesta luokkahuonekielestä todelliseksi käyttökieleksi, jota osaa puhua, kun sitä kuulee joka paikassa ja sitä on pakko käyttää. On siis todella erilaista opiskella kiinaa täällä. Tietysti myös kiinan tunnit edistää asiaa yhtä paljon, mutta nekin on erilaisia, kun opettajat puhuvat pelkkää kiinaa ja joidenkin oppilaiden kanssa ainoa yhteinen kieli on kiina. :)
Monessa mielessä oon kyllä henkisesti oppinut kotiutumaan tänne, vaikka en tietenkään vielä lähellekään kokonaan tai täysin.. Mutta enää en hypähdä ihmetyksestä joka kerta kun menen ulos ja näen palmuja tai tunnen loppu-syyskuun kuumuuden iholla.. Nyt se tuntuu vain kivalta, ja jossain mielessä jopa kotoisalta. Huoneeseen ostimme punaisen maton (tai mattotiiliä /-palapelinpaloja, joista kokosimme maton). Huonekaverit on ihan hyviä tyyppejä ja yleensä varsin hiljaisia, joten eläminen yhteishuoneessa ei ole niin pahaa kuin luulin sen voivan olla. Ainakin toistaiseksi se tuntuu vielä ihan siedettävältä vaikka ei mitään herkkua olekaan. Ainakin tuntuu siltä, että on aina apua ja ihmisiä lähellä, jos tulee joku hätä.
Näinä viikkoina on välillä tuntunut tosi pahalta, koska kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset on tosi kaukana, ja täällä vasta huomaa kuinka tärkeitä ne tärkeät oikeasti ovatkaan. Mutta toisaalta sen oivaltaminen on ollut myös kivaa, koska on ihanaa tietää, että suomessa odottaa niin paljon hirmuisen rakkaita ihmisiä. Tietysti on ollut yksinäistä välillä, kun on pitänyt pysyä huoneessa, eikä ole voinut mennä mihinkään juhliin tai mitään, mutta ei mitään valtavan pahaa masennusta ole tullut kuitenkaan.
Olen ajatellut kaikkia ihmisiä, ja itseäni, ja kaikkea kummallista, mitä elämässä tapahtuu.. Ja tuntuu siltä, että loppujen lopuksi täällä oleminen on aika luonnollista.. Se kuului mun elämänkulun käänteisiin, ja ehkä löydän täältä jonkin tähän asti puuttuneen palan itsestäni, ja minusta tulee monimutkaisempi, ja täydempi. Maailmassa on niin paljon nähtävää. :)
En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, eikä vieläkään ihan tunnu siltä, mutta pitää kai välillä suorittaa velvollisuutensa. Olen ollut kipeänä viime torstaista asti.. Ei mitään hirveän pahaa, mutta sen verran kuumetta ja kurkkukipua ja muuta, etten ole voinut mennä kauheasti minnekään tai tehdä mitään. Olen käynyt koulutunneilla, koska on ollut vähän pakko, mutta kaikki retket ja hauskanpidot on pitänyt perua ja jättää väliin. :/
Kävin torstaina lääkärissä sairaalassa, koska kuume oli jatkunut jo yli viikon.. joten ajattelin ihan vaan tarkistaa, ettei ole mistään vakavammasta kyse. Lääkärissä oli jännää, mutta keuhkokuvan ja nieluviljelyn ja perustutkimuksien jälkeen lääkäri totesi, että on joku tavallinen virusinfektio, ja pitää vaan levätä ja juoda vettä ja levätä vähän lisää. Sikäli ei siis tarvitse huolestua, mutta edelleen on kuumetta ja vähän sairas olo, eli tauti vaan jatkuu.. Voi olla että ilmastonvaihdos ja kaikki alkustressikin vähän estää parantumasta.. Että eiköhän se tästä pikkuhiljaa..
Lääkärireissu oli kyllä kiva, kun menin alun perin vain koulun terveysasemalle, että voisivat mitata multa kuumeen.. mutta tapasin siellä porukan tyttöjä, jotka auttoivat mua.. Ja yksi heistä lähti viemään mua lääkäriin ja siis kuskasi mut sinne, auttoi siellä joka paikassa ja käänsi lääkärin ja muiden puheita, ja lopuksi toi vielä takaisin.. Hän oli todella ihana ihminen, ja osoitus siitä, kuinka valtavan avuliaita ja ystävällisiä taiwanilaiset oikeasti on. :) En siis tuntenut häntä ennestään yhtään.. Tänään tapasin hänet kyllä taas, ja varmasti tapaamme kyllä myöhemminkin. :)
Kiinan kieleni on edistynyt taudista huolimatta aivan valtavasti.. Jännää miten lyhyessä ajassa voi kieli muuttua sellaisesta teoreettisesta luokkahuonekielestä todelliseksi käyttökieleksi, jota osaa puhua, kun sitä kuulee joka paikassa ja sitä on pakko käyttää. On siis todella erilaista opiskella kiinaa täällä. Tietysti myös kiinan tunnit edistää asiaa yhtä paljon, mutta nekin on erilaisia, kun opettajat puhuvat pelkkää kiinaa ja joidenkin oppilaiden kanssa ainoa yhteinen kieli on kiina. :)
Monessa mielessä oon kyllä henkisesti oppinut kotiutumaan tänne, vaikka en tietenkään vielä lähellekään kokonaan tai täysin.. Mutta enää en hypähdä ihmetyksestä joka kerta kun menen ulos ja näen palmuja tai tunnen loppu-syyskuun kuumuuden iholla.. Nyt se tuntuu vain kivalta, ja jossain mielessä jopa kotoisalta. Huoneeseen ostimme punaisen maton (tai mattotiiliä /-palapelinpaloja, joista kokosimme maton). Huonekaverit on ihan hyviä tyyppejä ja yleensä varsin hiljaisia, joten eläminen yhteishuoneessa ei ole niin pahaa kuin luulin sen voivan olla. Ainakin toistaiseksi se tuntuu vielä ihan siedettävältä vaikka ei mitään herkkua olekaan. Ainakin tuntuu siltä, että on aina apua ja ihmisiä lähellä, jos tulee joku hätä.
Näinä viikkoina on välillä tuntunut tosi pahalta, koska kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset on tosi kaukana, ja täällä vasta huomaa kuinka tärkeitä ne tärkeät oikeasti ovatkaan. Mutta toisaalta sen oivaltaminen on ollut myös kivaa, koska on ihanaa tietää, että suomessa odottaa niin paljon hirmuisen rakkaita ihmisiä. Tietysti on ollut yksinäistä välillä, kun on pitänyt pysyä huoneessa, eikä ole voinut mennä mihinkään juhliin tai mitään, mutta ei mitään valtavan pahaa masennusta ole tullut kuitenkaan.
Olen ajatellut kaikkia ihmisiä, ja itseäni, ja kaikkea kummallista, mitä elämässä tapahtuu.. Ja tuntuu siltä, että loppujen lopuksi täällä oleminen on aika luonnollista.. Se kuului mun elämänkulun käänteisiin, ja ehkä löydän täältä jonkin tähän asti puuttuneen palan itsestäni, ja minusta tulee monimutkaisempi, ja täydempi. Maailmassa on niin paljon nähtävää. :)
tiistai 14. syyskuuta 2010
Koulua ja elämänkoulua
Moi!
Oon ollut vähän kauemmin kirjoittamatta, yksinkertaisesti koska on ollut niin paljon kirjoitettavaa, että aloittamisen ajatteleminenkin alkaa jo heikottaa. :D Plus on ollut niin kiire kaikkien kouluhäslinkien takia, ettei ole ehtinyt kunnolla keskittyä. Nyt tänä aamuna huomasin, että kurkku on vähän kipeä ja tuntuu, että kohta nousee kuume, joten tulin huoneeseen lepäämään ja rentoutumaan vähän. Huonekaveri oli eilen kuumeessa, mutta on nyt jo parempi, joten ei pitäisi olla mitään sen kummempaa, kuin joku pieni flunssa. Mutta valmiiksi jo nolottaa, jos pitää huomenna tunnille pistää maski naamalle, kun täällä täytyy koulussa ja töissä ja julkisissa ajoneuvoissa kipeänä pitää suun edessä maskia. Mör. :(
Mutta joo, sunnuntaina käytiin tutustumassa Hsinchun isoimpaan temppeliin. Se oli hirvittävän mielenkiintoista. Ensimmäinen, mitä temppelistä näki, oli sen katolla oleva valtava istuvan jumalan patsas, joka näkyy varmasti monen kilometrin päähän. Sen alla oli paikka, jossa oli alttareita eri jumalille ja esi-isille ja kuuluisille muinaisille henkilöille.. Alttareilla oli suitsukkeita ja uhrattua ruokaa ja isoja ja pienempiä, koristeellisia patsaita. Ihmiset kumarteli ja jätti suitsuketikkuja sinne tänne eri patsaiden eteen.. Tunnelma oli jotenkin jännä, toisaalta kuin toisesta maailmasta, ja toisaalta ihmiset puhui puhelimeen ja jutteli kuin ihan missä tahansa. Temppelissä on myös museo, jossa on vanhoja kiinalaisia esineitä, huonekaluja ja pienoismalleja vanhoista rakennuksista ja temppeleistä. Siellä oli mm. kokonaan jadesta tehty sänky, joka oli aivan uskomaton :S Ja jadesta tehdyt, hevosen vedettävät kärryt, joissa toki pyörät oli puuta. Ja kaiken maailman muita esineitä. Ja yhdessä vitriinissä oli ikivanha polkupyörä :D Se oli niin ulkona kaikesta muusta, että huvitti. Ulkona oli myös sekalainen kokoelma kopioita kuuluisista patsaista, ja daavid, vapaudenpatsas, egyptiläiset jumalat ja kiinalaiset filosofit mietiskelivät vierekkäin sulassa sovussa.. :)
Maanantaina alkoi sitten koulu, ja totesin heti ekan päivän jälkeen, että koulussa opetustyyli on hyvinkin samanlainen kuin suomessa ainakin kielikursseilla (oli positiivinen yllätys!) ja että olen valinnut ihan liian vaikeita kursseja. Onneksi täällä on kahden viikon ajan mahdollista vaihdella ja järjestellä kurssejaan, joten muuttelin kursseja sekä maanantaina että tiistaina uudestaan vielä lisää. Nyt mulla on neljä kielikurssia, mutta en ole varma, pystynkö sitä yhtä jatkamaan, koska se on melko vaikea kurssi. Kokeilen vielä ainakin huomenna. Kursseilla on tavannut paljon uusia ihmisiä, ja suurin osa on kotoisin ties mistä ympäri maailmaa, ja yleensä vähiten euroopasta. Yhden ruotsalaisen pojan kanssa olen monella samalla kurssilla, joten hänen kanssaan ollaan tutustuttu enemmänkin. Aiotaan myös tehdä yhdessä erityinen itseopiskeluryhmä yhdelle haastavammalle kurssille, että pysytään mukana, koska siitä saa todistuksen, ja se ehkä kelpaa myös yliopistolle suomessa lisätunneiksi (=lisää opintopisteitä). Mielenkiintoisimmat maat, josta on uusia tuttavuuksia, on Burkina faso (ei mitään hajua ollut ennen, että sellainenkin maa on olemassa) Belize, Costa Rica,Panama ja Guatemala, joista puhuin jo aiemmin, Etelä-Afrikka, Malesia, ja kaikkia muitakin.. :) se on kivaa. Tulee tutustuttua samalla vähän koko maailmaan. Eurooppavaihdoissa kun voisi kuvitella olevan enimmäkseen eurooppalaisia. (En kyllä tiedä silti)
Aika paljon hommia pitää tehdä kaikkien kurssien kanssa, mutta tunneilla on rentoa, ja ainakin nyt vielä tuntuu kaikki jännältä ja mielekkäältä. Opettajat vaatii paljon mutta on ymmärtäväisiä ja tosi avuliaita. Tunneilla puhutaan paljon, ja kotona pitää sitten harjoitella lukemista ja kirjoittamista. Sanakokeita on joka välissä, joten merkkejä saa kyllä harjoitella aivan hirveästi. Jo nyt parin päivän jälkeen tuntuu, että kielitaito on kohentunut paljon, koska pääsee aivan oikeasti kuulemaan ja puhumaan sitä kieltä (eilenkin 7 tuntia putkeen lähes). Kaikkien kurssien opetuskieli on kiina, joten englantia tunneilla ei juurikaan kuule. Tänään mun piti mm. kertoa luokalle suomalaisesta kesämökki- ja saunomiskulttuurista kiinaksi, ja se oli melko takkuilevaa, mutta onnistuin! Jee. :)
Eilen illalla joskus seitsemän aikaan kävelin päivälliseltä ruokalasta takaisin asuntolaa kohti. Laskeuduin loivia portaita pikkukujalla toisen asuntolan ohi, ja vain yksi punasävyinen katulamppu valaisi tietä. Kauempaa kuului puhetta ja naurua, kun taiwanilaiset opiskelijat olivat matkalla johonkin juhlaan. Silloin vain tuntui hetkisen ajan siltä, että olen kotona tässä maassa, että kuulun tänne. Sitä kesti vain hetken, mutta se oli hyvä tunne. Tähän asti kaikki on tuntunut ja tuntuu kovin oudolta ja vaikealta, ja tunnen koko ajan olevani vain käymässä, vieras ja tarkkailija.. Mutta hetken näin sen vierauden verhon läpi, millaista ehkä tulee olemaan täällä asuminen, tänne kuuluminen, joskus sitten myöhemmin. :)
Oon ollut vähän kauemmin kirjoittamatta, yksinkertaisesti koska on ollut niin paljon kirjoitettavaa, että aloittamisen ajatteleminenkin alkaa jo heikottaa. :D Plus on ollut niin kiire kaikkien kouluhäslinkien takia, ettei ole ehtinyt kunnolla keskittyä. Nyt tänä aamuna huomasin, että kurkku on vähän kipeä ja tuntuu, että kohta nousee kuume, joten tulin huoneeseen lepäämään ja rentoutumaan vähän. Huonekaveri oli eilen kuumeessa, mutta on nyt jo parempi, joten ei pitäisi olla mitään sen kummempaa, kuin joku pieni flunssa. Mutta valmiiksi jo nolottaa, jos pitää huomenna tunnille pistää maski naamalle, kun täällä täytyy koulussa ja töissä ja julkisissa ajoneuvoissa kipeänä pitää suun edessä maskia. Mör. :(
Mutta joo, sunnuntaina käytiin tutustumassa Hsinchun isoimpaan temppeliin. Se oli hirvittävän mielenkiintoista. Ensimmäinen, mitä temppelistä näki, oli sen katolla oleva valtava istuvan jumalan patsas, joka näkyy varmasti monen kilometrin päähän. Sen alla oli paikka, jossa oli alttareita eri jumalille ja esi-isille ja kuuluisille muinaisille henkilöille.. Alttareilla oli suitsukkeita ja uhrattua ruokaa ja isoja ja pienempiä, koristeellisia patsaita. Ihmiset kumarteli ja jätti suitsuketikkuja sinne tänne eri patsaiden eteen.. Tunnelma oli jotenkin jännä, toisaalta kuin toisesta maailmasta, ja toisaalta ihmiset puhui puhelimeen ja jutteli kuin ihan missä tahansa. Temppelissä on myös museo, jossa on vanhoja kiinalaisia esineitä, huonekaluja ja pienoismalleja vanhoista rakennuksista ja temppeleistä. Siellä oli mm. kokonaan jadesta tehty sänky, joka oli aivan uskomaton :S Ja jadesta tehdyt, hevosen vedettävät kärryt, joissa toki pyörät oli puuta. Ja kaiken maailman muita esineitä. Ja yhdessä vitriinissä oli ikivanha polkupyörä :D Se oli niin ulkona kaikesta muusta, että huvitti. Ulkona oli myös sekalainen kokoelma kopioita kuuluisista patsaista, ja daavid, vapaudenpatsas, egyptiläiset jumalat ja kiinalaiset filosofit mietiskelivät vierekkäin sulassa sovussa.. :)
Maanantaina alkoi sitten koulu, ja totesin heti ekan päivän jälkeen, että koulussa opetustyyli on hyvinkin samanlainen kuin suomessa ainakin kielikursseilla (oli positiivinen yllätys!) ja että olen valinnut ihan liian vaikeita kursseja. Onneksi täällä on kahden viikon ajan mahdollista vaihdella ja järjestellä kurssejaan, joten muuttelin kursseja sekä maanantaina että tiistaina uudestaan vielä lisää. Nyt mulla on neljä kielikurssia, mutta en ole varma, pystynkö sitä yhtä jatkamaan, koska se on melko vaikea kurssi. Kokeilen vielä ainakin huomenna. Kursseilla on tavannut paljon uusia ihmisiä, ja suurin osa on kotoisin ties mistä ympäri maailmaa, ja yleensä vähiten euroopasta. Yhden ruotsalaisen pojan kanssa olen monella samalla kurssilla, joten hänen kanssaan ollaan tutustuttu enemmänkin. Aiotaan myös tehdä yhdessä erityinen itseopiskeluryhmä yhdelle haastavammalle kurssille, että pysytään mukana, koska siitä saa todistuksen, ja se ehkä kelpaa myös yliopistolle suomessa lisätunneiksi (=lisää opintopisteitä). Mielenkiintoisimmat maat, josta on uusia tuttavuuksia, on Burkina faso (ei mitään hajua ollut ennen, että sellainenkin maa on olemassa) Belize, Costa Rica,Panama ja Guatemala, joista puhuin jo aiemmin, Etelä-Afrikka, Malesia, ja kaikkia muitakin.. :) se on kivaa. Tulee tutustuttua samalla vähän koko maailmaan. Eurooppavaihdoissa kun voisi kuvitella olevan enimmäkseen eurooppalaisia. (En kyllä tiedä silti)
Aika paljon hommia pitää tehdä kaikkien kurssien kanssa, mutta tunneilla on rentoa, ja ainakin nyt vielä tuntuu kaikki jännältä ja mielekkäältä. Opettajat vaatii paljon mutta on ymmärtäväisiä ja tosi avuliaita. Tunneilla puhutaan paljon, ja kotona pitää sitten harjoitella lukemista ja kirjoittamista. Sanakokeita on joka välissä, joten merkkejä saa kyllä harjoitella aivan hirveästi. Jo nyt parin päivän jälkeen tuntuu, että kielitaito on kohentunut paljon, koska pääsee aivan oikeasti kuulemaan ja puhumaan sitä kieltä (eilenkin 7 tuntia putkeen lähes). Kaikkien kurssien opetuskieli on kiina, joten englantia tunneilla ei juurikaan kuule. Tänään mun piti mm. kertoa luokalle suomalaisesta kesämökki- ja saunomiskulttuurista kiinaksi, ja se oli melko takkuilevaa, mutta onnistuin! Jee. :)
Eilen illalla joskus seitsemän aikaan kävelin päivälliseltä ruokalasta takaisin asuntolaa kohti. Laskeuduin loivia portaita pikkukujalla toisen asuntolan ohi, ja vain yksi punasävyinen katulamppu valaisi tietä. Kauempaa kuului puhetta ja naurua, kun taiwanilaiset opiskelijat olivat matkalla johonkin juhlaan. Silloin vain tuntui hetkisen ajan siltä, että olen kotona tässä maassa, että kuulun tänne. Sitä kesti vain hetken, mutta se oli hyvä tunne. Tähän asti kaikki on tuntunut ja tuntuu kovin oudolta ja vaikealta, ja tunnen koko ajan olevani vain käymässä, vieras ja tarkkailija.. Mutta hetken näin sen vierauden verhon läpi, millaista ehkä tulee olemaan täällä asuminen, tänne kuuluminen, joskus sitten myöhemmin. :)
perjantai 10. syyskuuta 2010
Keskustan ja opiskelijakerhojen vilinää
Heissan!
Eilen oli tylsä päivä.. Ensin aamulla oli orientaatio, jossa täytettiin jos jonkinlaisia papereita ja hankittiin niihin liitteitä koulun tarpeisiin.. Sitten koitin saada itseni kursseille ja jotain.. En päässyt ihan kaikille valitsemilleni kiinan kursseille, koska niiden aikatauluja oli muutettu ja osa kursseista olikin päällekkäin. Sain siis lopulta neljä kurssia täksi syksyksi.. Siksi otin lisäksi yhden englanniksi pidetyn kurssin taiwanin ja korean kehityksestä ja demokratisaatiosta, vaikka aiheena se ei sinänsä olekaan niin kiinnostava. Se saattaa kuitenkin potentiaalisesti sopia kokoamaani kiinan kieli ja taiwanin kulttuuri -sivuaineeseen.
Sen sijaan tänään on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisi! Ehkä aloitan säästä.. Tänään oli nimittäin aika mukavan viileähkö sää ainakin aikaisempiin verrattuna, mutta kun katsoin kaupungilla mittariin, niin se näytti 32 astetta.. :D Että ehkä vaan alan tottua, vaikka onhan se jo muutaman asteen vähemmän kuin aikaisempina päivinä. Lähdettiin nimittäin costa ricalaisen (mitenhän ihmeessä tuokin kirjoitetaan....) ystäväni Diannen kanssa kaupungille katselemaan paikkoja ja hankkimaan ainakin kaupungin kartta. Löysin myös kaupungin isoimman kirjakaupan, jossa myydään myös englanninkielisiä opuksia.. Mulla on siis jotain mahdollisuuksia saada englanninkielistä kirjallisuutta henkireiäksi. :) Ennen kuin päästiin kaupunkiin asti tapahtui kuitenkin kaikenlaista..
Ensin käveltiin tämän yliopiston vieressä olevan toisen yliopiston kampuksen halki, ja päädyttiin yhdelle night market streetille (yömarkkinakatu). Ostettiin sieltä aamupalaa (pekonimunakas maksoin euron ja puolen litran sitruunajäätee oli 75 senttiä). Sieltä päästiin bussilla jonkin matkaa keskustaan, mutta jäätiin matkalla pois, koska siinä olleesta turistipaikasta olisi pitänyt löytyä kaupungin kartta.. saatiin sieltä kuitenkin vain sellaiset esitteet, jossa näkyi sen paikan ympäristö jonain kämäsenä suherokarttana.. joten on aika selvää että eksyttiin aivan totaalisesti.. :D Taiwanilaiset on todella kohteliaita ja auttavaisia ihmisiä, joten eräs nuori mies pysähtyi autonsa kanssa ja yritti keskitason englannillaan auttaa meitä parhaansa mukaan löytämään oikean reitin. Hän tarjosi myös kyytiä, mutta tietenkään emme menneet oudon ihmisen kyytiin, joten sanottiin tyytyvämme ohjeisiin.. Ohjeet oli kyllä hyvät, koska oltiin menossa täysin päinvastaiseen suuntaan. :D Vähän matkan päästä oltiin kuitenkin taas ymmällämme kaikesta, ja samainen mies, joka esitteli itsensä Jackiksi, törmäsi meihin uudestaan ja huusi ikkunasta että mennään taas väärään suuntaan.. :D Ja osoitti meidät oikeaan.. Mutta ilmeisesti lähdettiin taas jotenkin väärin, koska sitten hän kävi parkkeeraamassa autonsa ja tuli meidän kanssa kävellen juna-asemalle ydinkeskustaan.. Hän antoi meille myös puhelinnumeronsa (emme antaneet omiamme, ihan vaan varmuuden välttämiseksi) ja vaihtoi messengerosoitteita. Hän oli kyllä tosi mukava ja avulias. :)
Keskustassa seikkaillessamme pääsin testaamaan kiinaani, kun kyseltiin kirjakauppaa ja bussiaikatauluja ja muuta ihmisiltä.. Vähän tankkaamistahan se vaatii, mutta kuitenkin ihan hyvin sain selvää ja asiani selitettyä. Yhdessä vaiheessa muutama filippiiniläinen tyttö pysäytti meidät ja kysyi voisimmeko ottaa yhden valokuvan.. Luulin ensin, että pyysivät meitä ottamaan kuvan heistä, mutta sitten he korjasivat että haluavat meidät samaan kuvaan heidän kanssaan, koska "te olette niin kauniita!" :D En tiiä että miten sellaisesta voi kieltäytyä, joten poseerasimme sitten yhdessä heidän kanssaan.. :P
Hsinchun keskustassa liikenne on todella kaoottinen (Pori ei oo mitään verrattuna näihin kuskeihin ja liikennejärjestelyihin), ja auton alle jääminen on kyllä todella helppoa jos ei oo hyvin hyvin varovainen.. Mitään varsinaisia kävelyteitä ei ole ja autoja ja moottoripyöriä kulkee valtavasti ja ne ajavat LUJAA. Ihan keskustassa oli poliiseja ohjaamassa liikennettä koko ajan, koska muuten olisi ollut aivan mahdotonta.löysimme yhden todella kalliin supermarketin, jossa oli vain kalleimpia merkkituotteita, ja muuten kaikki vaate- sun muut kaupat on todella halpoja.
Takaisin tullessa sain viestin Liltä, että oon saanut postia siltä, joten piti mennä hakemaan sitä koulun postitoimistosta. (Jos haluatte lähettää mulle postia, kertokaa mulle, koska muuten en tiedä mennä kysymään sitä..) Hän lähetti T:lle ostamansa simkortin mulle, koska hän ei vielä tiennyt T:n osoitetta yliopistolla.
Silloin huomasin vasta, että tänään on joku koulun kaikkien kerhojen ja yhdistyksien esittelypäivä, ja postin ulkopuoli oli täynnä telttoja ja ihmisiä ja julisteita ja esityksiä ja kaikkea.. Kiertelin, jotta löytäisin kaikki kerhot, joihin mahdollisesti haluaisin liittyä tai ainakin tutustua.. Mutta etsiminen oli melko vaikeaa, koska kaikki julisteet on kiinaksi enkä ihan ymmärrä.. :D Go-kerhon löysin ensimmäiseksi, koska go-lautoja oli melko vaikeaa olla tunnistamatta. Heistä oli melko jännittävää, että joku länsimainen pelaa goota, mutta kukaan ei puhunut englantia, joten piti selvittää asiani kiinaksi. Sain kuitenkin ajat, milloin kerho kokoontuu, ja voin käydä katsomassa millaista siellä on. En tiedä kuitenkaan liitynkö kerhoon, koska se on melko sitovaa ja kerhon taso on aika kova.. :S Kaikki muut listalla olleet oli jotain 3D tai ylöspäin (jos et ymmärrä, se on suomalaisittain ainakin aika kova taso jo :D) No, kuitenkin, ajattelin käydä ainakin katsomassa. Sitten löysin kuoron ja tanssiaistanssikerhon ja lautapelikerhon ja kaikilta muiltakin sain esitteitä, kun ne vaan jakoi niitä silleen, ettei oikein voinut kieltäytyä.. Kaikkia jänniä kerhoja on, kuten taikurikerho, dj-kerho, kiinanshakkikerho, sarjakuvakerho, kansantanssikerho, meditaatiokerho ja ties mitä.. Kuitenkin ajattelin keskittyä lähinnä siihen kuoroon ja ehkä jos vielä löydän valokuvauskerhon tiedot jostain.. en löytänyt heidän ständiään sieltä, mutta tiedän että sellainen on olemassa. Kerhot kuulostivat tosi kivoilta ja kuoron porukka ja muutkin olivat tosi innoissaan ottamassa vastaan minut. :)
Tänään täytyy paastota, koska huomenna aamulla on terveystarkastus, ja sitä ennen ei saa syödä 8 tuntiin mitään.. Käytiin siis syömässä itsemme täyteen neljän hengen voimin koulun "italialaisessa ravintolassa" josta ostin "rullakebabia" joka ei kyllä ollut kebabia ikinä nähnytkään.. Se oli kylläkin todella hyvää, enemmänkin jonkinlainen kanatortilla, ja kun hintakin oli 1,5 euroa, niin ei kovasti haitannut.. :) Nyt tulin varsin vilkkaan päivän jälkeen takaisin kämpille..
Väsyttää ja olen hikinen kuin pieni possu kaupungilla kävelemisen jälkeen, mutta mieli on hyvä ja ootan innolla koulun alkua ja kaikkia kerhoja! Varsinkin kuoroa. :) Kivaa kun voi tavata paikallisia ja tehdä yhessä sitä, mikä on kaikkein yhteisintä maailmassa kaikkien kulttuurien välillä, eli musiikkia ^^
jee!
Eilen oli tylsä päivä.. Ensin aamulla oli orientaatio, jossa täytettiin jos jonkinlaisia papereita ja hankittiin niihin liitteitä koulun tarpeisiin.. Sitten koitin saada itseni kursseille ja jotain.. En päässyt ihan kaikille valitsemilleni kiinan kursseille, koska niiden aikatauluja oli muutettu ja osa kursseista olikin päällekkäin. Sain siis lopulta neljä kurssia täksi syksyksi.. Siksi otin lisäksi yhden englanniksi pidetyn kurssin taiwanin ja korean kehityksestä ja demokratisaatiosta, vaikka aiheena se ei sinänsä olekaan niin kiinnostava. Se saattaa kuitenkin potentiaalisesti sopia kokoamaani kiinan kieli ja taiwanin kulttuuri -sivuaineeseen.
Sen sijaan tänään on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisi! Ehkä aloitan säästä.. Tänään oli nimittäin aika mukavan viileähkö sää ainakin aikaisempiin verrattuna, mutta kun katsoin kaupungilla mittariin, niin se näytti 32 astetta.. :D Että ehkä vaan alan tottua, vaikka onhan se jo muutaman asteen vähemmän kuin aikaisempina päivinä. Lähdettiin nimittäin costa ricalaisen (mitenhän ihmeessä tuokin kirjoitetaan....) ystäväni Diannen kanssa kaupungille katselemaan paikkoja ja hankkimaan ainakin kaupungin kartta. Löysin myös kaupungin isoimman kirjakaupan, jossa myydään myös englanninkielisiä opuksia.. Mulla on siis jotain mahdollisuuksia saada englanninkielistä kirjallisuutta henkireiäksi. :) Ennen kuin päästiin kaupunkiin asti tapahtui kuitenkin kaikenlaista..
Ensin käveltiin tämän yliopiston vieressä olevan toisen yliopiston kampuksen halki, ja päädyttiin yhdelle night market streetille (yömarkkinakatu). Ostettiin sieltä aamupalaa (pekonimunakas maksoin euron ja puolen litran sitruunajäätee oli 75 senttiä). Sieltä päästiin bussilla jonkin matkaa keskustaan, mutta jäätiin matkalla pois, koska siinä olleesta turistipaikasta olisi pitänyt löytyä kaupungin kartta.. saatiin sieltä kuitenkin vain sellaiset esitteet, jossa näkyi sen paikan ympäristö jonain kämäsenä suherokarttana.. joten on aika selvää että eksyttiin aivan totaalisesti.. :D Taiwanilaiset on todella kohteliaita ja auttavaisia ihmisiä, joten eräs nuori mies pysähtyi autonsa kanssa ja yritti keskitason englannillaan auttaa meitä parhaansa mukaan löytämään oikean reitin. Hän tarjosi myös kyytiä, mutta tietenkään emme menneet oudon ihmisen kyytiin, joten sanottiin tyytyvämme ohjeisiin.. Ohjeet oli kyllä hyvät, koska oltiin menossa täysin päinvastaiseen suuntaan. :D Vähän matkan päästä oltiin kuitenkin taas ymmällämme kaikesta, ja samainen mies, joka esitteli itsensä Jackiksi, törmäsi meihin uudestaan ja huusi ikkunasta että mennään taas väärään suuntaan.. :D Ja osoitti meidät oikeaan.. Mutta ilmeisesti lähdettiin taas jotenkin väärin, koska sitten hän kävi parkkeeraamassa autonsa ja tuli meidän kanssa kävellen juna-asemalle ydinkeskustaan.. Hän antoi meille myös puhelinnumeronsa (emme antaneet omiamme, ihan vaan varmuuden välttämiseksi) ja vaihtoi messengerosoitteita. Hän oli kyllä tosi mukava ja avulias. :)
Keskustassa seikkaillessamme pääsin testaamaan kiinaani, kun kyseltiin kirjakauppaa ja bussiaikatauluja ja muuta ihmisiltä.. Vähän tankkaamistahan se vaatii, mutta kuitenkin ihan hyvin sain selvää ja asiani selitettyä. Yhdessä vaiheessa muutama filippiiniläinen tyttö pysäytti meidät ja kysyi voisimmeko ottaa yhden valokuvan.. Luulin ensin, että pyysivät meitä ottamaan kuvan heistä, mutta sitten he korjasivat että haluavat meidät samaan kuvaan heidän kanssaan, koska "te olette niin kauniita!" :D En tiiä että miten sellaisesta voi kieltäytyä, joten poseerasimme sitten yhdessä heidän kanssaan.. :P
Hsinchun keskustassa liikenne on todella kaoottinen (Pori ei oo mitään verrattuna näihin kuskeihin ja liikennejärjestelyihin), ja auton alle jääminen on kyllä todella helppoa jos ei oo hyvin hyvin varovainen.. Mitään varsinaisia kävelyteitä ei ole ja autoja ja moottoripyöriä kulkee valtavasti ja ne ajavat LUJAA. Ihan keskustassa oli poliiseja ohjaamassa liikennettä koko ajan, koska muuten olisi ollut aivan mahdotonta.löysimme yhden todella kalliin supermarketin, jossa oli vain kalleimpia merkkituotteita, ja muuten kaikki vaate- sun muut kaupat on todella halpoja.
Takaisin tullessa sain viestin Liltä, että oon saanut postia siltä, joten piti mennä hakemaan sitä koulun postitoimistosta. (Jos haluatte lähettää mulle postia, kertokaa mulle, koska muuten en tiedä mennä kysymään sitä..) Hän lähetti T:lle ostamansa simkortin mulle, koska hän ei vielä tiennyt T:n osoitetta yliopistolla.
Silloin huomasin vasta, että tänään on joku koulun kaikkien kerhojen ja yhdistyksien esittelypäivä, ja postin ulkopuoli oli täynnä telttoja ja ihmisiä ja julisteita ja esityksiä ja kaikkea.. Kiertelin, jotta löytäisin kaikki kerhot, joihin mahdollisesti haluaisin liittyä tai ainakin tutustua.. Mutta etsiminen oli melko vaikeaa, koska kaikki julisteet on kiinaksi enkä ihan ymmärrä.. :D Go-kerhon löysin ensimmäiseksi, koska go-lautoja oli melko vaikeaa olla tunnistamatta. Heistä oli melko jännittävää, että joku länsimainen pelaa goota, mutta kukaan ei puhunut englantia, joten piti selvittää asiani kiinaksi. Sain kuitenkin ajat, milloin kerho kokoontuu, ja voin käydä katsomassa millaista siellä on. En tiedä kuitenkaan liitynkö kerhoon, koska se on melko sitovaa ja kerhon taso on aika kova.. :S Kaikki muut listalla olleet oli jotain 3D tai ylöspäin (jos et ymmärrä, se on suomalaisittain ainakin aika kova taso jo :D) No, kuitenkin, ajattelin käydä ainakin katsomassa. Sitten löysin kuoron ja tanssiaistanssikerhon ja lautapelikerhon ja kaikilta muiltakin sain esitteitä, kun ne vaan jakoi niitä silleen, ettei oikein voinut kieltäytyä.. Kaikkia jänniä kerhoja on, kuten taikurikerho, dj-kerho, kiinanshakkikerho, sarjakuvakerho, kansantanssikerho, meditaatiokerho ja ties mitä.. Kuitenkin ajattelin keskittyä lähinnä siihen kuoroon ja ehkä jos vielä löydän valokuvauskerhon tiedot jostain.. en löytänyt heidän ständiään sieltä, mutta tiedän että sellainen on olemassa. Kerhot kuulostivat tosi kivoilta ja kuoron porukka ja muutkin olivat tosi innoissaan ottamassa vastaan minut. :)
Tänään täytyy paastota, koska huomenna aamulla on terveystarkastus, ja sitä ennen ei saa syödä 8 tuntiin mitään.. Käytiin siis syömässä itsemme täyteen neljän hengen voimin koulun "italialaisessa ravintolassa" josta ostin "rullakebabia" joka ei kyllä ollut kebabia ikinä nähnytkään.. Se oli kylläkin todella hyvää, enemmänkin jonkinlainen kanatortilla, ja kun hintakin oli 1,5 euroa, niin ei kovasti haitannut.. :) Nyt tulin varsin vilkkaan päivän jälkeen takaisin kämpille..
Väsyttää ja olen hikinen kuin pieni possu kaupungilla kävelemisen jälkeen, mutta mieli on hyvä ja ootan innolla koulun alkua ja kaikkia kerhoja! Varsinkin kuoroa. :) Kivaa kun voi tavata paikallisia ja tehdä yhessä sitä, mikä on kaikkein yhteisintä maailmassa kaikkien kulttuurien välillä, eli musiikkia ^^
jee!
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Inofrmaatioteknologiabyrokratiaviidakko
Eilen 7.9.
Käytiin katsomassa auringonlaskua. Kirjoitin siitä runon.. Se kertoi jo niin paljon, etten jaksa enää kirjoittaa erikseen blogiin. Se ei ole niin hyvä kuin pitäisi, mutta kuitenkin parempi kuin runottomuus.. Runo on tässä:
Iltasatu
Betonisten hallien takana,
likaisella kujalla matkalla rantaan,
nousee suitsukkeen savu vasten kultaista kattoa.
Auringosta on enää lohjennut sirpale meren sylissä,
ja pienet, harmaat, vaatimattomat ravut jaloissa,
ennen kuin aalto tulee.
Suomen kieli osuu vahingossa pärskeisiin
ja särkyy lauluiksi kaukana kotoa,
vaahdon seassa virtaa hiekkaan ja täyttää rapujen kolot,
ja kun pisara taivaalla kirkastuu tähdeksi,
tienvarren temppelistä alkaa kuulua soinnutonta laulua:
joku on kuollut tänään.
Se muistuttaa minua pippuriviljelmistä,
joiden ohi ajoimme viime viikolla,
ja miten aurinko punasti niitä
ja minäkin olen niin kaukana kuin hän joka kuoli.
Eilen saavuin yliopistolle kamppeineni. Tulimme taksilla pihaan. Kävin rekisteröitymässä, mikä oli yllättävän yksinkertaista, ja sain avaimet oveen. Huone on iso, mutta neljälle hengelle aivan liian pieni, sanoisin. Olin eka, joka tuli, joten sain valita minkä tahansa sängyn.. Otin yläsängyn, koska siellä voi edes joskus leikkiä olevansa yksin. Jokaiselle on huoneessa sänky, työpöytä ja kaiken maailman kaappeja ja laatikoita. Purin tavarat jotenkuten, mutta en jaksanut siivota, vaikka olisi pitänyt, kun siellä on todella pölyistä joka paikassa. Koko rakennus on vanha ja taatusti homeessa, ja melko kolkko ja karu. Huoneeseen jäätyäni oli aika orpo olo, mutta luin Erikan kirjoittaman kirjeen ja rohkaistuin vähän(ja itkin sitä ennen). Lähdin ulos katselemaan maailmaa ja jo WC / pyykkituvan kohdalla törmäsin yhteen guatemalalaiseen opiskelijaan, joka on ollu täällä jo kaks vuotta ja aloittaa nyt kolmannen. Hän lupasi auttaa mua, ja käytiin yhdessä ostamassa patja koululla olevasta pikkukaupasta, koska pakko on nukkua jonkun päällä. Sitten hän tutustutti mut kämppätovereihinsa, jotka oli myös tulleet juuri tänne. Osa oli Guatemalasta ja yksi Costa Ricasta. Heidän kanssaan menin käymään bussilla läheisessä supermarketissa ostamassa kaiken maailman jokapäiväistavaraa kuten lakanoita, shampoita ja ruokaa. Ensimmäiset tuttuni täällä ovat siis kaikki väliamerikasta ja puhuvat espanjaa (ja hyvin kovaäänisesti). Olivat tosi ystävällisiä ja mukavia.
Illalla lähinnä hengailin huoneessa, luin kirjaa ja tuskailin kuumuutta. Ilmastointiin kun tarvitaan kortti, joka pitää ostaa lähimarketista, enkä tiennyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. :D Olin jotain tunnin yrittänyt turhaan nukkua, kun ensimmäinen huonetoverini tuli.. hän on singaporelainen tyttö, jonka nimeä yritin turhaan painaa mieleeni.. :S Kauhistuttaa jo valmiiksi kaikkien kiinalaisten nimien muistaminen, koska ne on vaan niin samanlaisia ja omituisia. :D Alkoi heti hävettää oma siivoamattomuus, kun hän alkoi yhentoista aikaan vielä pyyhkiä pölyjä kaikista hyllyistä ja laatikoista..
Aamulla lähdin informaatioteknologia-infopisteelle kyselemään nettiyhteydestä, koska en tiiä miten jaksan odottaa torstaihin asti nettiin pääsyä.. Täytin jonkun lomakkeen, mutta he sanoi, ettei voi antaa sitä mulle ennen, kuin mulla on joku todistus ja leima international student officesta.. Kävin siellä, ja he taas ilmoitti että mun pitää ensin käydä maksamassa kaikki maksut yhessä toisessa toimistossa, ennen kuin he voi leimata mun todistuksen. Sitten kävin siellä ja maksoin, palasin takaisin international officeen, sain leiman ja takaisin alkuperäiseen, jolloin he sai mulle sähköpostiosoitteen, joka tarvitaan nettiyhteyden saamiseen. Sitten tarvitsisin mac osoitteen mun tietokoneesta, joten piti palata kämpälle hakemaan sitä. Ne puhuivat myös jostain salaperäisestä portinnumerosta, josta en tajunnut mitään… Ja kun palasin takaisin mac osoitteen ja koneen kanssa, niin sitten yksi toinen tyttö auttoi ja kertoi että portti on se mikä on siellä mun huoneen seinässä, mihin kone laitetaan kiinni, joten palasin takaisin katsomaan sen kirjaimen.. Sitten palasin takaisin ajatellen, että jokohan nyt ois hyvä.. Mutta sitten jostain syystä mun juuri hankkimani sähköpostin salasana ei toimi, joten mun piti vielä käydä yhessä toisessa toimistossa kysymässä, että onko mun tiedot niitten tietokannassa. Olivat kuulemma ihan normaalisti, joten nyt mun pitää odotella pari tuntia, että saanko sen netin vai en. Tällä hetkellä istun täällä tietokonekeskusrakennuksessa odottelemassa, että koskahan ne mahtaa tallentua ne mun sähköpostiosoitteen salasanat ja tiedot sinne, että ne voi käyttää sitä mun IP-osoitteen saamiseen. Tiedän ettei tästä saa hullukaan mitään tolkkua, mutta se on se pointti, koska mullakaan ei oo mitään hajua.. Että tätä kirjoittelen koneellani ilman nettiä, enkä tiiä, että koska pääsen tämän blogiin laittamaan, pääsenkö tänään vai kolmen päivän päästä… Nää on vielä parempia tässä byrokratiasotkussa kuin suomessa ikinä.. Vaikka tän pitäis olla informaatioteknologian luvattu maa, tai ehkä tää on tällaista juuri siksi. Nörtit kun aina tykkää mitä monimutkaisemmista ja vaikeaselkoisimmista systeemeistä.
Seuraavana päivänä eli tänään:
Sanoivat mulle lopulta että pitää tulla uudestaan huomenna käymään.. Tänäänkin vielä siis ramppasin siellä pari kertaa mutta nyt toimii vihdoin netti! Datailen täältä omasta huoneestani ensimmäistä kertaa.
Eilen illalla tuli myös toinen huonetoverini, hän on Hong Kongista. Varsin mukavilta vaikuttavat molemmat ainakin näin yhden päivän perusteella. Tänään sain vähän lukujärjestystä setvittyä ja totesin, että saan todennäköisesti liian vähän opintopisteitä, että ne kelpaisivat kelalle.. Mutta palautan sitten vain osan opintotuista takaisin tai jotain.. Sehän täällä on isoin ongelma, että kiinan lisäksi mulla ei oikein oo muuta opiskeltavaa, ja ne kurssit on tosi paljon päällekkäin. Mutta aina asiat jotenkin selviää, väittäisin. :)
KUVIA! http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista
Käytiin katsomassa auringonlaskua. Kirjoitin siitä runon.. Se kertoi jo niin paljon, etten jaksa enää kirjoittaa erikseen blogiin. Se ei ole niin hyvä kuin pitäisi, mutta kuitenkin parempi kuin runottomuus.. Runo on tässä:
Iltasatu
Betonisten hallien takana,
likaisella kujalla matkalla rantaan,
nousee suitsukkeen savu vasten kultaista kattoa.
Auringosta on enää lohjennut sirpale meren sylissä,
ja pienet, harmaat, vaatimattomat ravut jaloissa,
ennen kuin aalto tulee.
Suomen kieli osuu vahingossa pärskeisiin
ja särkyy lauluiksi kaukana kotoa,
vaahdon seassa virtaa hiekkaan ja täyttää rapujen kolot,
ja kun pisara taivaalla kirkastuu tähdeksi,
tienvarren temppelistä alkaa kuulua soinnutonta laulua:
joku on kuollut tänään.
Se muistuttaa minua pippuriviljelmistä,
joiden ohi ajoimme viime viikolla,
ja miten aurinko punasti niitä
ja minäkin olen niin kaukana kuin hän joka kuoli.
Eilen saavuin yliopistolle kamppeineni. Tulimme taksilla pihaan. Kävin rekisteröitymässä, mikä oli yllättävän yksinkertaista, ja sain avaimet oveen. Huone on iso, mutta neljälle hengelle aivan liian pieni, sanoisin. Olin eka, joka tuli, joten sain valita minkä tahansa sängyn.. Otin yläsängyn, koska siellä voi edes joskus leikkiä olevansa yksin. Jokaiselle on huoneessa sänky, työpöytä ja kaiken maailman kaappeja ja laatikoita. Purin tavarat jotenkuten, mutta en jaksanut siivota, vaikka olisi pitänyt, kun siellä on todella pölyistä joka paikassa. Koko rakennus on vanha ja taatusti homeessa, ja melko kolkko ja karu. Huoneeseen jäätyäni oli aika orpo olo, mutta luin Erikan kirjoittaman kirjeen ja rohkaistuin vähän(ja itkin sitä ennen). Lähdin ulos katselemaan maailmaa ja jo WC / pyykkituvan kohdalla törmäsin yhteen guatemalalaiseen opiskelijaan, joka on ollu täällä jo kaks vuotta ja aloittaa nyt kolmannen. Hän lupasi auttaa mua, ja käytiin yhdessä ostamassa patja koululla olevasta pikkukaupasta, koska pakko on nukkua jonkun päällä. Sitten hän tutustutti mut kämppätovereihinsa, jotka oli myös tulleet juuri tänne. Osa oli Guatemalasta ja yksi Costa Ricasta. Heidän kanssaan menin käymään bussilla läheisessä supermarketissa ostamassa kaiken maailman jokapäiväistavaraa kuten lakanoita, shampoita ja ruokaa. Ensimmäiset tuttuni täällä ovat siis kaikki väliamerikasta ja puhuvat espanjaa (ja hyvin kovaäänisesti). Olivat tosi ystävällisiä ja mukavia.
Illalla lähinnä hengailin huoneessa, luin kirjaa ja tuskailin kuumuutta. Ilmastointiin kun tarvitaan kortti, joka pitää ostaa lähimarketista, enkä tiennyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. :D Olin jotain tunnin yrittänyt turhaan nukkua, kun ensimmäinen huonetoverini tuli.. hän on singaporelainen tyttö, jonka nimeä yritin turhaan painaa mieleeni.. :S Kauhistuttaa jo valmiiksi kaikkien kiinalaisten nimien muistaminen, koska ne on vaan niin samanlaisia ja omituisia. :D Alkoi heti hävettää oma siivoamattomuus, kun hän alkoi yhentoista aikaan vielä pyyhkiä pölyjä kaikista hyllyistä ja laatikoista..
Aamulla lähdin informaatioteknologia-infopisteelle kyselemään nettiyhteydestä, koska en tiiä miten jaksan odottaa torstaihin asti nettiin pääsyä.. Täytin jonkun lomakkeen, mutta he sanoi, ettei voi antaa sitä mulle ennen, kuin mulla on joku todistus ja leima international student officesta.. Kävin siellä, ja he taas ilmoitti että mun pitää ensin käydä maksamassa kaikki maksut yhessä toisessa toimistossa, ennen kuin he voi leimata mun todistuksen. Sitten kävin siellä ja maksoin, palasin takaisin international officeen, sain leiman ja takaisin alkuperäiseen, jolloin he sai mulle sähköpostiosoitteen, joka tarvitaan nettiyhteyden saamiseen. Sitten tarvitsisin mac osoitteen mun tietokoneesta, joten piti palata kämpälle hakemaan sitä. Ne puhuivat myös jostain salaperäisestä portinnumerosta, josta en tajunnut mitään… Ja kun palasin takaisin mac osoitteen ja koneen kanssa, niin sitten yksi toinen tyttö auttoi ja kertoi että portti on se mikä on siellä mun huoneen seinässä, mihin kone laitetaan kiinni, joten palasin takaisin katsomaan sen kirjaimen.. Sitten palasin takaisin ajatellen, että jokohan nyt ois hyvä.. Mutta sitten jostain syystä mun juuri hankkimani sähköpostin salasana ei toimi, joten mun piti vielä käydä yhessä toisessa toimistossa kysymässä, että onko mun tiedot niitten tietokannassa. Olivat kuulemma ihan normaalisti, joten nyt mun pitää odotella pari tuntia, että saanko sen netin vai en. Tällä hetkellä istun täällä tietokonekeskusrakennuksessa odottelemassa, että koskahan ne mahtaa tallentua ne mun sähköpostiosoitteen salasanat ja tiedot sinne, että ne voi käyttää sitä mun IP-osoitteen saamiseen. Tiedän ettei tästä saa hullukaan mitään tolkkua, mutta se on se pointti, koska mullakaan ei oo mitään hajua.. Että tätä kirjoittelen koneellani ilman nettiä, enkä tiiä, että koska pääsen tämän blogiin laittamaan, pääsenkö tänään vai kolmen päivän päästä… Nää on vielä parempia tässä byrokratiasotkussa kuin suomessa ikinä.. Vaikka tän pitäis olla informaatioteknologian luvattu maa, tai ehkä tää on tällaista juuri siksi. Nörtit kun aina tykkää mitä monimutkaisemmista ja vaikeaselkoisimmista systeemeistä.
Seuraavana päivänä eli tänään:
Sanoivat mulle lopulta että pitää tulla uudestaan huomenna käymään.. Tänäänkin vielä siis ramppasin siellä pari kertaa mutta nyt toimii vihdoin netti! Datailen täältä omasta huoneestani ensimmäistä kertaa.
Eilen illalla tuli myös toinen huonetoverini, hän on Hong Kongista. Varsin mukavilta vaikuttavat molemmat ainakin näin yhden päivän perusteella. Tänään sain vähän lukujärjestystä setvittyä ja totesin, että saan todennäköisesti liian vähän opintopisteitä, että ne kelpaisivat kelalle.. Mutta palautan sitten vain osan opintotuista takaisin tai jotain.. Sehän täällä on isoin ongelma, että kiinan lisäksi mulla ei oikein oo muuta opiskeltavaa, ja ne kurssit on tosi paljon päällekkäin. Mutta aina asiat jotenkin selviää, väittäisin. :)
KUVIA! http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista
tiistai 7. syyskuuta 2010
Valiaikatiedote
Olen tassa ystavallisen naapurini koneella kaymassa, kun en ole vielakaan saanut omaa nettia. Kirjoitin pitkan blogitekstin tuossa aikani kuluksi omalla koneellani, mutta en pysty laittamaan sita tanne, ennen kuin saan sen nettiyhteyden. Hirveaa rumbaa se... Katsotaan nyt etta saanko sen huomenna vai vasta ylihuomenna. Tama on vahan tallaista odottelua nyt, kun ei ole oikein tavannut paljonkaan ihmisia eika ole nettia eika koulua.. vahan tylsaa, mutta eipa tata jatku kuin pari paivaa.. :)
kuullaan sitten, kun saan netin!
kuullaan sitten, kun saan netin!
torstai 2. syyskuuta 2010
Siellä missä pippuri kasvaa
Tänään palasin takaisin Yilanista Zhunaniin, yksin tällä kertaa.. T ja Li matkustivat jonnekkin etelään junalla, mutta minä halusin vain tulla tänne.. Kiva vähän rauhoittua ennen kouluun muuttoa. Tässä maassa on ainakin päällisin puolin paljon likaista ja rähjäistä ja köyhää, mutta myös tosi paljon kaunista ja rikasta ja virkistävää.. Junamatka tänään kertoi samaa tarinaa.. Toisinaan näkyi junan toisella puolella jyrkkä vuorenseinämä ylös kaukaisuuteen,täynnä vihreyttä ja aurinkoa, ja toisella puolella samaan aikaan tyynen meren aallot löi rantakiviin. Ja sitten vähän ajan päästä näkyi vain toisiinsa kiinni rakennettuja, ränsistyneitä, likaisia taloja, joiden seinät on lahoamispisteessä. Kaikenlaisia ristiriitoja on näkyvissä koko ajan.
Ennen tänne tuloa pelkäsin kaikkia tauteja ja mahavaivoja ja ryöstämisiä ja muita aivan valtavasti, mutta tänne tultua niitä ei vain oikeestaan jaksa miettiä. Maha on kyllä vähän hankala, mutta eiköhän se pian siitä tokene. Sama jännittävä ja panikoiva stressierkki oon kyllä täälläkin, sen huomaan. :) Mutta silti selvisin tänäänkin aivan ilman mitään ongelmia yksin junalla, ja asioin asiani jos en sujuvalla niin ainakin ymmärrettävällä kiinalla.
Viikko maaseudulla ilman nettiä oli valaisevaa.. Silloin, vaikka olinkin mukavassa seurassa, olin vielä enemmän erossa suomesta ja kaikesta tutusta, kun ei päässyt niihin kosketuksiin edes netistä. Huomasin, että ikävä tulee ja se on välillä rankkaakin, mutta kyllä siitä selviää.. Mutta toisaalta nyt olen ollut täällä vasta 9 päivää, joten sen täytyy muuttua vain pahemmaksi. Mutta toisaalta mietin, että kun pääsee asettumaan aloilleen kouluun ja tapaa ihmisiä ja siten, niin kyllä sitä varmasti tottuu tähänkin elämään.. sopeutuu. Uskon niin. Tänään luin sähköpostista, että asun malesialaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Listassa ei ainakaan ollut muita samaan huoneeseen tulevia, mutta en tiedä tuleeko sinne sitten vielä taiwanilaisia. Mutta jos on vain kaksi, niin sekin on varmasti ihan mukava, tai ainakin siedettävä tilanne. :)
Maaseutueläminen oli muuten kivaa, mutta ötököitä oli joka paikassa.. ja ne oli paljon isompia kuin suomessa ikinä. Heinäsirkat tykkäsivät erityisesti tulla sisälle. Pelloilla, erityisesti ilmeisesti riisipelloilla, vaeltelee isoja valkoisia lintuja, jotka muistuttavat vähän haikaraa. Ne ovat kauniita. Ja toisin kuin varikset suomessa, ne kuulemma tekevät pellolle hyvää. Kun ajoimme pyörällä merta kohti, huomasin, että lähellä taloamme oli pippuriviljelmiä.. Silloin tunsin olevani kaukana kotoa.. niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Ensin se nauratti ja sitten se alkoi tuntua vähän surulliselta. Mutta pippurit näyttivät kauniin punaisilta. :)
En tiedä, mitä kertoisi. On niin paljon kerrottavaa, ja toisaalta ei osaa sanoa, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkä kaikki on tärkeää. Merenrannalla oli luonon hiekkaa ja se oli mustaa. Oli sateinen päivä, ja sinne ajaessa poikettiin pieneen kotikauppaan, jota piti vanhahko pariskunta. Syötiin siellä nuudeleita ja kuunneltiin sadetta hetki, ennen kuin ajettiin taas sateeseen. Sade ei ollut ongelma niin kauan, kuin tavarat pysyy kuivana, koska ilma on niin lämmin että sade on vain mukavaa. Rannalla seisoimme ja juoksimme aalloissa, vesi oli todella lämmintä ja pilvien keskellä häämötti kilpikonnan muotoinen saari, Turtle island. Se on oikeastaan vain pieni vuori keskellä merta. Kaunis. Juuri kun olimme rannalla, oli keskikova maanjäristys samassa kaupungissa, mutta kuulimme sen vasta myöhemmin uutisista. Rannalla siitä ei huomannut mitään.
Yhtenä päivänä menimme läheiseen pikkukylään Su'aoon, jossa oli puukenkämuseo. Ostin käsintehdyt, perinteiset taiwanilaiset puukengät. Ne on todelliset taideteokset maisemamaalauksineen.. ja niihin laitettiin nahkapäällys suoraan mun jalan mukaan paikan päällä. Maksoin niistä vajaa 10 euroa. ne on hienot, ja mukavat. :) Se oli jännä museo. Ja ulkona satoi järkyttävästi. Pyöräillessä takaisin juna-asemalle sade yltyi aivan hirvittäväksi.. Ja tuli kovempi ukkonen kuin mitä olen ikinä kuullut. Taifuuni vaikutukset ylsivät sinnekin.. Mutta kuulemma se oli vain ihan pieni taifuuni. :D Ja näitä pitäisi tulla vielä syksyn aikana lisää. Silloin on yleensä vapaapäivä sekä töistä että koulusta, koska ulos ei vaan voi mennä. Pitää varata muutamaksi päiväksi ruokaa kaiken varalle..
Maanantaina muutan koululle. Matkustan kimpsuineni sinne ja saan avaimet ja jotain muuta jostakin toimistosta.. (tiedän kyllä, mutta jaksa kertoa :D) Ja sitten pääsen tutustumaan paikalliseen elämääni siellä. Jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla ehkä. Nyt asun vielä pari päivää Lin siskon luona Zhunanissa, enkä varmaan tee paljon mitään. Eli mut voi tavata todennäköisesti netistä seuraavien parin päivän aikana. Skype!
Kuvia Yilanin reissusta on edelleen täällä: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista
Moemoe. :)
Ennen tänne tuloa pelkäsin kaikkia tauteja ja mahavaivoja ja ryöstämisiä ja muita aivan valtavasti, mutta tänne tultua niitä ei vain oikeestaan jaksa miettiä. Maha on kyllä vähän hankala, mutta eiköhän se pian siitä tokene. Sama jännittävä ja panikoiva stressierkki oon kyllä täälläkin, sen huomaan. :) Mutta silti selvisin tänäänkin aivan ilman mitään ongelmia yksin junalla, ja asioin asiani jos en sujuvalla niin ainakin ymmärrettävällä kiinalla.
Viikko maaseudulla ilman nettiä oli valaisevaa.. Silloin, vaikka olinkin mukavassa seurassa, olin vielä enemmän erossa suomesta ja kaikesta tutusta, kun ei päässyt niihin kosketuksiin edes netistä. Huomasin, että ikävä tulee ja se on välillä rankkaakin, mutta kyllä siitä selviää.. Mutta toisaalta nyt olen ollut täällä vasta 9 päivää, joten sen täytyy muuttua vain pahemmaksi. Mutta toisaalta mietin, että kun pääsee asettumaan aloilleen kouluun ja tapaa ihmisiä ja siten, niin kyllä sitä varmasti tottuu tähänkin elämään.. sopeutuu. Uskon niin. Tänään luin sähköpostista, että asun malesialaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Listassa ei ainakaan ollut muita samaan huoneeseen tulevia, mutta en tiedä tuleeko sinne sitten vielä taiwanilaisia. Mutta jos on vain kaksi, niin sekin on varmasti ihan mukava, tai ainakin siedettävä tilanne. :)
Maaseutueläminen oli muuten kivaa, mutta ötököitä oli joka paikassa.. ja ne oli paljon isompia kuin suomessa ikinä. Heinäsirkat tykkäsivät erityisesti tulla sisälle. Pelloilla, erityisesti ilmeisesti riisipelloilla, vaeltelee isoja valkoisia lintuja, jotka muistuttavat vähän haikaraa. Ne ovat kauniita. Ja toisin kuin varikset suomessa, ne kuulemma tekevät pellolle hyvää. Kun ajoimme pyörällä merta kohti, huomasin, että lähellä taloamme oli pippuriviljelmiä.. Silloin tunsin olevani kaukana kotoa.. niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Ensin se nauratti ja sitten se alkoi tuntua vähän surulliselta. Mutta pippurit näyttivät kauniin punaisilta. :)
En tiedä, mitä kertoisi. On niin paljon kerrottavaa, ja toisaalta ei osaa sanoa, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkä kaikki on tärkeää. Merenrannalla oli luonon hiekkaa ja se oli mustaa. Oli sateinen päivä, ja sinne ajaessa poikettiin pieneen kotikauppaan, jota piti vanhahko pariskunta. Syötiin siellä nuudeleita ja kuunneltiin sadetta hetki, ennen kuin ajettiin taas sateeseen. Sade ei ollut ongelma niin kauan, kuin tavarat pysyy kuivana, koska ilma on niin lämmin että sade on vain mukavaa. Rannalla seisoimme ja juoksimme aalloissa, vesi oli todella lämmintä ja pilvien keskellä häämötti kilpikonnan muotoinen saari, Turtle island. Se on oikeastaan vain pieni vuori keskellä merta. Kaunis. Juuri kun olimme rannalla, oli keskikova maanjäristys samassa kaupungissa, mutta kuulimme sen vasta myöhemmin uutisista. Rannalla siitä ei huomannut mitään.
Yhtenä päivänä menimme läheiseen pikkukylään Su'aoon, jossa oli puukenkämuseo. Ostin käsintehdyt, perinteiset taiwanilaiset puukengät. Ne on todelliset taideteokset maisemamaalauksineen.. ja niihin laitettiin nahkapäällys suoraan mun jalan mukaan paikan päällä. Maksoin niistä vajaa 10 euroa. ne on hienot, ja mukavat. :) Se oli jännä museo. Ja ulkona satoi järkyttävästi. Pyöräillessä takaisin juna-asemalle sade yltyi aivan hirvittäväksi.. Ja tuli kovempi ukkonen kuin mitä olen ikinä kuullut. Taifuuni vaikutukset ylsivät sinnekin.. Mutta kuulemma se oli vain ihan pieni taifuuni. :D Ja näitä pitäisi tulla vielä syksyn aikana lisää. Silloin on yleensä vapaapäivä sekä töistä että koulusta, koska ulos ei vaan voi mennä. Pitää varata muutamaksi päiväksi ruokaa kaiken varalle..
Maanantaina muutan koululle. Matkustan kimpsuineni sinne ja saan avaimet ja jotain muuta jostakin toimistosta.. (tiedän kyllä, mutta jaksa kertoa :D) Ja sitten pääsen tutustumaan paikalliseen elämääni siellä. Jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla ehkä. Nyt asun vielä pari päivää Lin siskon luona Zhunanissa, enkä varmaan tee paljon mitään. Eli mut voi tavata todennäköisesti netistä seuraavien parin päivän aikana. Skype!
Kuvia Yilanin reissusta on edelleen täällä: http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista
Moemoe. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)