(P)aatonta menoa

Eilen tosiaan matkustettiin Taipein kautta tanne Yilaniin. Lomaketta tayttaessa Hsinchussa meni niin kauan aikaa, etta ehdittiin Taipeihin vasta neljan jalkeen. Silloin oli jo niin myohaista ettei ehditty lahtemaan elaintarhaan asti, mutta varmasti paasen sinne viela myohemmin. Li johdatteli minua vahan keskustassa erilaisissa paikoissa, ja soin muun muassa perinteista katu- ja juhlaruokaa nimelta baozi, tosin talla kertaa paistettuna joten ei oo ihan sama asia, mutta kuitenkin. Se on sellainen leivottu pyorea juttu, jonka sisalla on lihaa tai kasviksia tai jotain. Aikas hyvaa oli se. Join myos sellasta jannaa kylmaa teeta, jossa oli tuoretta passionhedelmaa ja vihreaa teeta ja jotain muuta. Nams! Join vaan niin paljon etta sitten oli maha ihan kipea. :D Kavin asioimassa apteekissa ja sain vahan rahaakin vaihdettua.

Illalla matkustettiin bussilla tanne Yilaniin.. Tama on sellaista maaseutualuetta, jonne aiemmin on ollut vaikea kulkea, koska se on niin tiukkaan vuorten ymparoimaa.. Itse alue on kuitenkin tasaista ja alhaalla. Nyt tanne on rakennettu taipeista viidentoista kilometrin mittainen tunneli vuoren lapi, joten tanne paasee nopeasti ja vaivatta Taipeista. Asumme taalla Lin siskon tuttavaperheen huviasunnossa, joka on juuri rakennettu. Olemme ensimmaiset siella asuvat... Eika siella ole ilmastointia!! Mutta selviaa kylla hyvin. Li:lla ja Tuomolla on omat taitettavat pyorat, jotka kuskattiin junalla ja mina sain lainaksi samaiselta majoittajalta viela yhden. Nyt pyoraillaan taalla ympariinsa, vaikka se onkin valilla aika tuskaista talla helteella ja auringonpaisteella. Kuitenkin, tama majoittajamme lupasi tulla hakemaan meidat keskustasta, ja tulikin... skootterilla! Mulle selvisi melko pian, etta Li ja Tuomo ajavat anen talolleen pyorillaan ja mina matkustan hanen kyydissaan skootterilla. Hiukan pelottavaa, eka kerta minkaan kaksipyoraisen moottorivehkeen kyydissa! Piti matkata Taiwanissa skootterilla.. mutta toisaalta se onkin jotain niin Taiwanilaista kuin voi olla vaan. Mutta ihan mukavasti se matka meni. :)

Talo on hieno, se on keskella riisipeltoja ja muita, mita sitten ovatkaan. Se on niin maaseudulla, kuin Taiwanissa nyt voi olla, eli taloja nakyy kylla joka suunnalla, mutta on sentaan ainakin sata metria matkaa jokaiseen. Talon takapihalla kasvaa banaanipuita, ja pyoramatkan varrella kasvoi kaikenlaisia muitakin trooppisia hedelmia. nyt tultiin kaupunkiin ostamaan ruokaa ja jotain muuta tarpeellista, ja mun piti paasta nettiin blogia kirjoittamaan. Tama on jonkinlainen nettipaikka, mihin nuoret tulee ilmeisesti lahinna pelaamaan tietokonepeleja. Kohta mennaan takaisin talolle ja sielta pienen lepotauon jalkeen pyoraillaan merenrantaan. Tyynelle merelle on taalta matkaa noin vajaa kymmenen kilometria, ja itarannikko on kuuluisa hiekkarannoistaan.. Eikohan maisemat ole pyorailemisen arvoisia, vaikka onkin kuuma. Aurinkorasvaa niskaan ja menoksi. :P

Heihei!

Kuvia!

Koska tähän blogiin syystä tai toisesta ei (o)saa laittaa kuvia, niin laitoin ne erilliselle sivulle elftowniin. Jos linkki toimii ja kuvat näkyvät niin kuin pitääkin ja kaikki saavat sivun auki, niin laitan tulevaisuudessakin kaikki kuvat samalle sivulle.

Tässä siis:
http://www.elftown.com/_reissukuvia%20Taiwanista

Käykäähän kokeilemassa! Siellä on tällä hetkellä ensimmäisen päivän blogitekstin kuvat. Muina päivinä en ole jaksanut kuskata kameraa mukana, joten kuvia ei olekaan kuin ekalta päivältä.

Tänään kävin ottamassa paikallisen passikuvan Aliens residence certificatea varten. Sen jälkeen käytiin ajelemassa vuorien suunnalla Lin äidin luona. Tänään ei jaksa keskittyä kirjottamaan, eikä kerrottavaa sen kummemmin olekaan, mutta vuoret ovat todella kauniita ja voisin katsella niitä pidempäänkin kuin sen tunnin per suunta, joka tänään ajettiin.

Huomenna menemme Hsinchuun täyttämään muutama lomake sitä todistusta varten, johon kuvatkin tulee, ja sen jälkeen suuntana ensin Taipei ja erityisesti eläintarha (pandoja!!) ja sieltä Yilaniin, koilis-Taiwaniin maaseudulle katselemaan luontoa ja muuta. Asumme siellä Lin siskon kaverin kesämökin tapaisessa uudessa vara-asunnossa, joten siellä ei ole nettiä. Saatan päästä kaupungilla kahvilassa nettiin, mutta en varmaan niin usein ja joka päivä. Kirjoittelen kun ehdin. Olemme siellä ehkä ainakin viikon, joten sen aikaa voi odotella vähän harvempia kirjoituksia.

Eka kerta yliopistolla ja supermarketshoppailua

Hei taas! :) Samasta paikasta kirjottelen. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa Hsinchussa, tulevassa kotikaupungissani, yliopistoa katsomassa ja supermarketissa. Aamulla tutkittiin ensin, että mihin mennään ja sitten lähdettiin matkaan. Eksyttiin vähän naapurin pojan ohjeista huolimatta ja seikkailtiin paljon.. Kunnon kävelyteitähän täällä ei ole kuin satunnaisesti, ja liikenne on sen verran jännittävää, että edes juna-asemalle käveleminen ei ole kauhean tylsää. Kuumuus on tosin niin järkyttävää että puolentoista kilsan kävelykin tuntuu viideltätoista. Käytiin matkalla 7-elevenissä ostamassa sukat mulle, kun unohdin pöljä laittaa sellaiset. Kengät tappoi jalat jo noin parissa minuutissa näillä kosteusprosenteilla. Ostin myös vettä, ja sitä tulikin litkittyä ainakin pari litraa päivän aikana, ja ihan tarpeeseen. Bussit ja junat on aivan käsittämättömän halpoja, paikallisbussimaksu Hsinchussa on jotain 15 yuania, eli ehkä 30 senttiä. Busseissa ja junissa on kaikissa kyltit ja tiedot myös englanniksi, mikä oli hyvin positiivinen yllätys. Virkailijat tosin eivät puhu kieltä ollenkaan, eli jos tulee joku ongelma, niin kiinaksi on selvittävä. Onneksi Li on mukana, niin kaikki selviää paljon kivuttomammin.

Yliopisto on todella kaunis! Siellä on järvi ja järvessä sorsia ja suihkulähteitä, joka paikassa on kirsikkapuita, bambuja ja muita kasveja ja arkkitehtuurikin on todella hieno! kirjasto on aivan mieletön, kahdeksankerroksinen kolossi. Asuntoa kävin myös katsomassa, ja se taas oli paljon negatiivisempi yllätys. Rakennus on vanha ja melko rähjäinen sekä ulkoa että sisältä ja huoneessa asuu tosiaan neljä ihmistä. Huoneessa ei ole muuta kuin sängyt ja työpöytä jokaiselle. Ilmastointi (luojan kiitos!) kuitenkin löytyy, vaikka siitä pitääkin maksaa. Suihkut on aika yök ja vessat myös, mutta ehkä siellä elää.. Pesukoneita on myös joka kerroksessa, ja sen käyttö maksaa 10 yuania, eli 25 senttiä.. :D Ensin iski pieni epäusko, että miten mä voin elää siellä, mutta kai se jotenkin luonnistuu. Ainakin yliopsitoalueella on turvallista asua. Vastapäätä asuntolaa on ruokala, josta voi ostaa ties millaista ruokaa, joka maksaa noin 1,5 euroa ateria, ja lisäksi 24/7 auki oleva pieni convenience store, eli lähikaupan tapainen.

Ollenkaan niin pieni ei ollut supermarket, jossa kävimme. Paikallinen cittari oli noin sataviiskyt kertaa suurempi (no ehkä ei, mutta..) ja siellä oli asioita niin moneen lähtöön että huh. Elektroniikka on myös täällä tosi halpaa, ostin uuden puhelimen nimittäin tänään. Ostin sen, koska tarvein puhelimen, jolla voi kirjottaa kiinalaisia merkkejä, koska mitä todennäköisimmin tuun tarvitsemaan niitä. Puhelimeen sai myös kaks muistikorttia, joten myös vanha numero toimii hätätapauksissa! Mulla on uusi puhelinnumero, jonka hankein jo eilen lentokentältä. Sen lisäksi siinä oli kaikkia tavallisia ja jännittävämpiä ominaisuuksia, kuten kosketusnäyttö (näppäimistön lisäksi!), kamera, musiikkisoitin, radio, nettikirjojen lukija (?!), videokuvausominaisuus, ja ties mitä.. ja se maksoi euroissa noin 60-65... eli eipä kauheasti mitään.. Supermarketti oli jännittävää, kun sai etsiä kaikkea, ja sitä kaikkea oli paljon! Löysin mm. adapterin ja xylitolhammastahnaa ja vessapaperia ja muuta..

Takaisin päästiin vasta joskus kymmenen jälkeen, ja silloin olikin jo aika pelottavaa kulkea pienillä kaduilla, mutta onneksi meillä oli suurempi seurue, koska yksin olisi voinut olla aika vaarallista. Näin reissulla myös ensimmäiset kulkukoirat.. Oli ihanaa tulla kotiin, jalat puolikuolleina, mutta muuten hyvillä mielin.

Huomenna haen ARC:ia eli Aliens residence certificatea, jota varten pitää käydä ottamassa myös paikalliset passikuvat, joissa pitää näkyä korvat. Sen jälkeen mennään Lin äidin luo kyläilemään. Perjantaina mahd. taipeihin ja sitten matkustetaan koilis-Taiwaniin katselemaan maaseutua.. :)

Hyvää yötä!

Laiva rantautui paikallista aikaa 11.45

Heija! Nyt on niin paljon kerrottavaa, että en tiiä mitä tästä karsisi, koska väsy on niin hirvittävä, että ei tässä montaa tuntia jaksa näpyttää. Lähdin siis maanantaiaamuna masennuksen ja epäuskon kourissa matkaan Noormarkusta.. Pääsin siskon miehen kanssa samaa matkaa taksilla Helsinki-vantaalle, kun hän lähti juuri samaan aikaan työmatkalle, ja se oli kovin mukavaa. Odottelin jännityksen kourissa, että matkakumppanini T tuli myöskin paikalle, koska tosiaan olin noin 6 tuntia ennen lähtöä kentällä. Kun päästiin lähtemään, niin tosiaan huomattiin, että Pekingin vaihtoaika on aika uskomattoman lyhyt ja sitten vielä Finnairin lento Pekingiin myöhästyi taktisesti. Noh, ei se mitään, istuttiin kaheksan tuntia lentokoneessa, ja minä ainakin jännitin kuollakseni, että miten meijän käy, jos myöhästytään vaihtolennolta Pekingistä Taipeihin. Kiinassa kun ei ilman viisumia saa mennä yhtään mihinkään. Onneksi kuitenkin siellä oli hyvä systeemi, ja valtavalla kentällä ohjattiin oikeille tiskeille.. Tuli sitä juostuakin vähän, eikä siinä liikaa aikaa jäänyt, mutta ehdittiinpä kuitenkin Taipein koneeseen. Matkalaukutkin tuli perille eikä edes järkkäri hajonnut repussa! Josta syystä saatte blogin kaveriksi jonkin verran kuvia. Lentomatkalta niitä ei ole, kun kamera oli tosiaan tilasyistä pakattuna ruumaan. Paitsi että saatte ne kuvat sitten, kun jaksan sählätä tämän kanssa..

Mahani ei erityisemmin tykännyt lentämisestä, ja melkein unohdin kännykkäni Pekingin turvatarkastukseen, mutta muuten meni hyvin.. Nukutuksi en saanut käytännössä yhtään, paitsi Taipein lennolla vajaan tunnin, että yksi yö jäi taidokkaasti väliin. Nyt on kohta jo nukkumaanmenoaika ja väsyttää, että sikäli tietysti ihan hyvä näin.

Heräsin lievään turbulenssiin Taiwanin koneessa, ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä siinsi vain turkoosi meri pilvien keskellä, ja yksi pikkuruinen saari. Sitten alkoi sumun ja pilvien keskeltä ilmaantua rantaviiva, kukkuloita, vuoristoa, satamia, hiekkarantoja, peltoja, taloja.. Ja ajattelin katselevani uutta väliaikaista kotimaatani ensimmäistä kertaa.. Se oli kaunis näky. Maan kamaralta näki vähän paremmin ja monet paikat on ränsistyneitä ja auringon polttamia ja likaisiakin, mutta kuitenkin paljon kaunista ja elävää...

Lentokentältä ulos astuessa eka iso reaktio oli KUUUUUUMAAA! +35 astetta ja about yhtä kosteaa kuin saunassa, yhtään valehtelematta. Lentokentällä oli Li (T:n tyttöystävä) vastassa ja saatteli meidät turvallisesti ensin bussilla tunnin matkan päähän Tao Yuanin pieneen kaupunkiin (tai niin ainakin Li väitti :D) ja sieltä junalla tänne paikkaan, jonka nimeä en nyt just muista.. Kaikki taiwanilaiset paikat kuulostaa ja näyttää samalta. Kaaosta, sekamelskaa, valtavasti ihmisiä ja melskettä ja skoottereita. Junassa ja bussissa oli onneksi ilmastointi, muuten siitä ei olisi selvinnyt hengissä, sen verran järkyttävää toi kuumuus on, vaikka nyt onkin kuulemma jo loppukesä.. :S

Jo matkalla ja varsinkin perillä täällä nimettömässä paikassa (Zhunan, tarkistin) näkyi jännittäviä tulia katujen varsilla, ja pöytiä, joilla oli suitsukkeita ja ruokaa ja joiden ääressä ihmiset rukoilivat. Tänään on kuulemma joku erikoinen päivä, jolloin muistetaan kuolleita esi-isiä.. Palavissa astioissa on paperirahaa, joita poltetaan, jotta kuolleet voisivat käyttää sitä tuonpuoleisessa.. Tai jotain. :) Jännää. Zhunanin juna-asemalta ulos tullessa alkoi kuulua kummallista, tasaista laulantaa/loitsuntaa.. Siinä buddhalaiseen tyyliin siunattiin/muistettiin tänään kuollutta vainajaa. Myös ilotulitteita ja papatteja räjähteli siellä täällä, sekin kuulemma hyvää toivottavia siunauksia.

Li:n sisko, joka todella ystävällisesti lupasi majoittaa myös minut näiksi pariksi viikoksi, tuli hakemaan meitä juna-asemalta kotiinsa. Asuinalue on niin kaukana mistään totutusta, kuin voi vain kuvitella. Ja naapurusto myös. Heti ensimmäisenä iltana sain kokea todellista taiwanilaista perhe ja naapurustokulttuuria, kun tutustuin paitsi Li:n siskon perheeseen myös naapurin nuoriin, jotka olivat yhtä tervetulleita porukkaan kuin kuka tahansa perheenjäsen. Kävimme yhdessä syömässä japanilaisessa ravintolassa, mikä oli minulle melkoinen elämys sekin. Aiemmin päivällä söin myös ekat kiinalaiset pikaruoat, ja ihastuin merilevällä päällystettyihin riisikolmioihin, joiden välissä on lohta. nams!

Huomenna tehdään jotain, saa nähdä mitä! Hyvää yötä!

Murheita

Ennen lähtöä lähteminen on murheellista, koska tietää tarkalleen minkä kaiken menettää, muttei mitään siitä, mitä tulee saamaan. Surettaa. Itkin vähän. Kun järjestelyt on tehty, on vähän liikaa aikaa ajatella. Enää kaksi kokonaista päivää kotona Suomessa.

Viimeistä suomielämää

Lähtöön on viikko ja iso osa harvemmin tavattavista ihmisistä on jo hyvästelty. Se on surullista. Muuten asiat on hoidossa, mutta kassin sisältö pitää vielä ostaa. Onneksi sisko lähtee ostoskaveriksi laukkua ja sisältöä ostamaan. Siinä tulee kätevästi kaksi kärpästä, kun saa asiantuntevaa apua ja viettää vielä vähän aikaa siskon kanssa ennen lähtöä. Ennen lähtöä lähteminen näyttää tuntuvan kovin haikealta ja surulliselta.. Muutama yö sitten huomasin pikkuisen ennen nukahtamista ikävöiväni Jyväskylän kämppää hirveästi. Suomen kieltä on nyt jo ikävä, kun pitää vieroittua ainoasta asiantuntevuuden alastaan.. :/ :)

Tänä viikonloppuna on ollut todellinen suomi- ja perheviikonloppu. Se oli ihanaa ja sopivaa tähän väliin.. Ihanaa oli nähdä kaikkia sukulaisia ja muita tuttuja, ja koska rippijuhlat kestivät vaatimattomasti perjantaista sunnuntaihin ja vietettiin rakkaassa juhannusleirikeskuksessamme, niin kerkesi juttelemaan ja rentoutumaan ja höveltämään vähän kaikkien kanssa. Riuttansalmi on kiva. :) Se on melkein kuin kotiin menisi, niin tuttu se on ja kiva. Ja ihanasti luonnon keskellä supisuomalaisissa maisemissa. Paljon rakkaita hyttyskavereita oli myös ja niiden puremia oli sitten mukava rapsutella ja irvistellä ja lääkitä kortisonilla. Paukamat oli kyllä niin isoja, että saattoivat ne olla jotain muitakin eläimiä. Lepakoita lenteli saunan edestä koko ajan illalla. On niitä kuulemma ollut ennenkin, mutta enpä ole minä nähnyt. Juhannuslinnut olivat tosin lähteneet talon seinästä jo kauan sitten. Juhannuskoira taas tykkäsi uimisesta yhtä paljon kuin ennenkin.

Oli myös suloiseninhottava koskiepisodi, johon kuului sekää suomalaista kesäyön mystiikkaa että vähemmän miellyttäviä verenimijöitä. Lähdettiin nimittäin serkkutyttöjen perässä isosiskon kanssa uimaan vähän matkaa jokea ylävirtaan koskeen. Sinne mennessä oli paljon kiviä ja paikoin niin matalaa, että matka oli hieman tuskaista välillä. Koski on suoraan padon alla, ei hirvittävän vilkas, mutta kuitenkin niin kova, että siellä istuessa sai kunnon niskahieronnat. Vesi oli aivan tarpeeksi lämmintä, joeksi suorastaan kuumaa. Aurinko oli laskenut juuri ja taivaanranta joen alajuoksulla oli vielä punainen. Siinä tuttujen kanssa istuessa, veden kohistessa ja joen usvaa ja auringon viimeisiä säteitä katsellessa oli aivan uskomattoman suomalainen olo. Alla oli pehmeää kivillä kasvavaa ruohoa, joka ei ollu limaista vaan mukavaa.

Takaisin tultua oli kuitenkin vähemmän idyllistä huomata, että myös iilimadot tykkäsivät koskipaikasta ja vesiheinästä, niitä kun on oli vähän joka puolella kaikissa. Huomio aiheutti lievän paniikin itse kussakin, myös minussa. :D Ne olivat onneksi tosi pieniä, eikä kovin äkäisiä. Eikä niitä ollut paljon, muutama per henkilö. Mua iski yksi polveen, mutta ei se niin paljoa ehtinyt, että se oisi vielä mitään sen kummempaa tehnyt. Vähän ällöttäväähän se oli, mutta tavallaan ihan hauskaa. Etukäteen murehdin, että miten sitä pystyy peseytymään kylmällä vedellä, kun kukaan ei ollut jaksanut lämmittää pataa. Mutta yhtäkkiäö kylmä vesi ei ollutkaan mikään ongelma, kun piti hangata keho ja pää saippualla tarkasti. Mutta mikäs siinä, oli kuitenkin sen verran hauska elämys se koskiretki, että eipä nuo iilimadot sitä pilanneet.

Tänä iltana pelattiin vielä siskon ja veljen kanssa perinteeksi muodostunut taisto eräästä tietystä pierupillistä... Kyseessähän on siis kiertävä rangaistus pelin häviäjälle. Ensimmäisen pelikerran vuositurnauksen kunniaksi pelattiin samaa peliä kuin ensimmäiselläkin kerralla, fortunaa. Jännittävää oli loppuun asti, kun pelkäsin, että joudun ottamaan sen mukanani Taiwaniin. Onneksi en sentään hävinnyt, vaikka aluksi näytti sen verran pahalta, että meinasi huumorintajukin loppua. :D Hauskaa oli sekin, ja pilli jäi koristamaan veljen vitriiniä. Ihanaa niinisaloilua, suomeilua, riuttansalmeilua oli viikonloppu. :)

Bonuksena noin 250 kertaa käyty keskustelu:

Henkilö X: Koskas sä nyt lähdetkään sinne Kiinaan?
Minä: 23. päivä on lento.
X: Kuinka kauan sä siellä oot?
Minä: Vuoden.
X: Niin kauan! Kai sä sitten tuot sieltä jonkun Taiwanilaisen miehen?
Minä: (huoh)

Lisäksi, jos henkilö X on läheinen henkilö, jatkona on vielä:

X: Et sitte jää sinne lopullisesti tai mä tuun hakemaan sut pois. Ja jos otat sen miehen, niin se saa sitten luvan tulla tänne.

Ja jos sanoja on eräs siskonmies, niin tulee vielä "Me viedään se sitten saunaan."