Kauan sitten kituneen blogin kuolema lähestyy

Heissan!

Kirjoitan nyt vielä kerran, huvin vuoksi, vaikka tuskin tätä enää kovin moni jaksaa käydä kurkkimassa. :) Lähden taiwanista 5.7. ja kotisuomessa 6. päivä iltapäivällä, joten Taiwanielämää on jäljellä enää kaksi viikkoa ja pari päivää. Ens viikolla on viimeiset loppukokeet, ja sitten on vielä reilu viikko aikaa kiertää vähän taiwania ennen takaisinpaluuta. Paluu tuntuu sekä kivalta että pahalta, mutta varmaan kotona ollessa tuntuu enemmän kivalta kuin pahalta, ainakin toivon. On kamalaa jättää kaikki rakkaiksi ja läheisiksi tulleet ihmiset, paikat, tavat ja ylipäätään elämä täällä. Toisaalta on toki ikävä kaikkea kotona.

Jos koko vuoden pystyisi jotenkin summaamaan yhteen, niin tekisin sen, mutta se tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä, kun kaikkea on tapahtunut niin paljon, eikä tässä tunnu olleen mitään suurta punaista lankaa tai oivallusta. Ehkä isoimpia asioita on olleet omien silmien aukeaminen, niin kliseistä kuin se onkin, sillä olen tässä vuoden aikana alkanut vähän tajuta maailmaa myös muuten kuin suomalaisen silmin, vaikka toki kaukana täydellisestä ymmärryksestä ollaankin. Myös yhä enenevä into palata, ei ehkä juuri taiwaniin, mutta esim mannerkiinaan, on kasvanut tässä vuoden aikana. Olen oppinut itsestäni paljon, oppinut selviytymään ja nauttimaan kokeilemisesta, vaikka edelleen panikoin kaikkea mahdollista. Jollakin tavalla ylipäätään kasvanut vähän isommaksi. :)

Paluulento oli turhan kallis kaiken maailman sähläyksien seurauksena (sekä minun, että ebookersin), mutta pääasia että pääsen kotiin. :) Ensi viikolla pitää jättää hyvästit suurimmalle osalle ihmisiä, koska lukuvuoden päättymisen jälkeen suurin osa lähtee tahoilleen, joko suoraan kotiin tai muuten matkustelemaan. Mulla ei oo niin paljon rahaa, että pääsisin vielä ulkomaille reissailemaan, mutta ajattelin vielä kiertää Taiwania sen verran kuin tässä ehtii. pitää toki myös pakkailla ja järkätä täällä olevat tavarat kuntoon, postittaa osa niistä kotiin, ja siivota huone luovutuskuntoon. En tiedä, tuleeko tätä asuntolaa varsinaisesti ikävä, mutta rakasta huonekaveriani ja kaunista kampusaluetta varmasti tulee.

Suurimmalle osalle kuorokavereista sanoin jo heipat, se oli surullista, mutta toisaalta ihana nähdä ja tietää miten tärkeäksi olen tullut heille, ja miten tärkeäksi he minulle. :) Myös lupaukset lähettää kirjeitä ja kortteja ja olla yhteyksissä netin kautta ja vaihtaa nuotteja jne jne lämmitti sydäntä, yhtä paljon kuin a3-kokoinen kortti täynnä hyviä toivotuksia. :)

On yllättävää huomata, miten vähän sitä oikeastaan muuttuu, vaikka ympäristö, kieli ja kaverit vaihtuu täysin.. Samanlainen minä itse on pysynyt, näkee vain itsekin paremmin, että tämä minä olen. :) Voi kuulostaa pieneltä oivallukselta, mutta se on oikeastaan tosi iso, hirveän lohdullinen ja voimistava ajatus.

Vielä kaksi viikkoa taiwanin kuumankosteaa kesää jäljellä, luvassa vielä loppukokeita, vuoristokyliä ja aurinkorantoja ennen matkani loppua. Kaksi viikkoa kuulostaa nyt hirvittävän lyhyeltä ajalta, ja sitä se onkin, ja ennen kuin huomaankaan olen jo kotona. Odotan, että näen taas teidät kaikki, ja jos joku vielä tätä lukee, niin kiitos, että olet jaksanut olla kiinnostunut ja toiverikkaasti klikata tätä linkkiä aina välillä. :) Olisi tää matka varmasti ollut paljon vaikeampi ilman nettiä ja yhteyttä kotiin ja teihin kaikkiin. :)

Heihei!

Siinä maha missä...

painitaan...

Just kun pääsin sanomasta, että ihan turhaan käskivät mua siivoamaan, että ei tänne varmasti enää kukaan muuta, niin tänään sain kuulla, että mulle tulee kaksi uutta kämppistä huomenna.. Mannerkiinalaisia. Arh, :D Onneksi siivosin.. Mutta ärsyttää, kun pitää luopua totutusta vapaudesta, alusvaatteilla kuumalla ilmalla oleilemisesta, lauluharjoituksista ja monesta muusta pienestä mutta kovin tärkeästä asiasta. No ainakin pitää taas opetella normaalimpaan unirytmiin, mikä on ehkä ihan hyvä juttu. Kuitenkin, kyllä se tästä... Vähän pitää angstata, niin sitten taas tottuu, toivon. SItä paitsi, jäljellä on muutenkin enää kaksi kuukautta. :S Mut se mua ahistaa, että sillä kämppiksellä on just ollu joku järjetön kuumetauti, enkä todellakaan halua sitä. Ja saan sen kuitenkin, ahd ahd... *kop kop*... Noh, se siitä. Jatkan läksyjä tämän välikohtauksen jälkeen...

Herää, pahvi!

Hei! Tää yks pahvi on nukkunut aika kauan, ainakin blogin suhteen.. Mut kai sitä on pakko edes jotakin kirjoittaa ennen takaisin tuloa. :S Se on se syöksykierre, että kun kerran jää vähän pidemmäksi aikaa kirjoittamatta, niin sitten onkin jo niin paljon kirjoitettavaa, että se veisi hirveästi aikaa. Siihen ei sitten mukamas ikinä oo tarpeeksi sitä aikaa, ja asia kerääntyy.. Päätin nyt, että jätän kaikki kaukaiset kuulumiset kirjoittamatta päivä päivältä, ja summaan edes jotain.

Reissut: Kävin ensin Thaimaassa pari viikkoa, ja kivaa oli. :D Tiikerit tuli rapsuteltua ja norsut ratsastettua ja pari muinaista rauniota ja vähemmän muinaista temppeliä siinä sivussa. Thaimaasta paluun jälkeen ehdin juuri hetken levähtää autiolla kampuksella (kiinalainen uusi vuosi), ja sitten Erika-sisko tulikin jo viihdyttämään.. Reissattiin ympäri Taiwanin saaren, ei kovin rennolla meiningillä, mutta kivaa oli siltikin. Sen jälkeen vielä J-ystäväni Jyvälästä tuli tänne tuossa viime viikolla (kevätloma) ja kierrettiin taas Taiwania, vähän rennommin, mutta ihan tarpeeks kipeiksi tuli lihakset silti. Varsinkin pohkeet, kun piti heti reissun toisena päivänä mennä "rennolle metsäkävelylle" eli kiivettiin 2,2 km pelkkiä jyrkkiä portaita vuoren huipulle.

Koulu: Samaa sahanpurua...Lisää merkkejä ja kielioppeja ja muuta kivaa tulee tasaiseen, tosin syksyä paljon rankempaan tahtiin. Mut senhän takia mä tavallaan niinku tulinkin, ja näyttää siitä jotain hyötyä olevan.

Muu: Liityin tänä keväänä vihdoinkin koulun kuoroon! :) Se on kivaa, vaikka harkkoja onkin kolme kertaa viikossa kaks tuntia, eli tunnelma vähän erilainen kuin suomen rennoissa harrastuskuoroissa. Tosin sitä sopi odottaakin, kun ollaan aasiassa ja tietää näiden työ- ja opiskelumoraalin, jota tietty sovelletaan suoraan myös vapaa-ajan touhuihin, tai kaikkeen missä voi kilpailla jonkun kanssa. Aattelin aluksi, että suurin haaste on opetella laulamaan kiinaksi, mutta sitä ongelmaa ei oo kyllä vielä ollut, koska yhtäkään kiinan kielistä biisiä ei olla vielä laulettu. Sen sijaan on tullut lauluja jo ainakin, saksaksi, japaniksi, filippiiniksi, taiwaniksi (on siis eri kuin mandariini), ja latinaksi. Ranskaakin on kuulemma tulossa...
Kivaa on ollut erityisesti se, että tutustuu ihan paikallisiin nuoriin, jotka ei oo niitä kansainvälisiä vaihdossa olleita ja muutenkin aktiivisia erityisihmisiä.. Nämä jälkimmäiset kun yleensä on niitä ainoita taiwanilaisia, joihin täällä pääsee tutustumaan. Kuorossa on tavallisia tallaajia, jotka ei osaa puhua englantia, ja muutenkin muistuttavat enemmän taiwanilaisia, eli siis ovat herttaisia ja ihania tyyppejä (tytöt), tai ovat kivoja mutta eivät uskalla puhua mulle (pojat). No ei nyt ihan niinkään, mutta noin yleisesti ottaen. :)

Täälläkin alkaa talvi olla pikkuhiljaa mennyttä aikaa, ilma pysyy 20 yläpuolella ja muutenkin kiva sää.. Joku pelotteli sadekaudella, mutta enpä minä ainakaan oo mitään erikoista huomannut. Muutamana päivänä on satanut, mutta ei todellakaan mitään suomen syksyyn verrattuna.. Kesällä sitten on kuulemma rankkasateita, mut eipä silloin haittaa, kun on muuten niin kuuma, että tuntuu vaan kivalta. Näitä rankkasateita koettiin pari jo syksyllä, ja se oli kivaa. :D

Mun huonekaverit olivat kaikki vaan puolen vuoden vaihdossa, joten kämppä tyhjeni tammikuussa.. Uusia piti tulla kaikki kolme ainakin nimilistan mukaan, mutta kukaan niistä ei ilmestynyt sitten loppujen lopuksi, joten mulla on nyt ihan oma huone. :) Tämä olis mahtavampaa, jos tuo asuntolan hoitaja ei tulisi joka viikko pari kertaa muistuttamaan, että saan käyttää vain yhtä sänkyä ja pöytää, murh. :D

Mitähän vielä.. no ehkä säästän seuraavalle kerralle, jos vaikka saisin jossain kohtaa vielä kirjoitettua lisää. ehkä. mahdollisesti...

Joulu & Uusi vuosi ja kaikki muukin tältä väliltä

Heis! :)

Olen noin sata kertaa meinannut alkaa kirjoittamisen, mutta sitten on aina ollut jotain parempaa tekemistä, kuten jonkun televisiosarjan katsominen, tai kavereiden kanssa jutteleminen tai joku muu tosi välttämätön tehtävä. Oikeesti välttelen vaan tietoisesti ja tiedostamattani aina kasaantuvaa kertomismäärää.. Nyt vois ottaa jotain vesipuhvelia sarvista (en kyllä edes tiedä onko niitä täällä saati onko niillä sarvia) ja viimein kirjottaa jotain.

Vikan viikonlopun ennen joulua vietin yhden ystäväni vanhempien luona Yinggessä, pienessä kylässä (= keskisuuri suomalainen kaupunki) vähän pohjoiseen ja vuoristoon täältä. Kyseinen kaupunki on kuuluisa keramiikastaan, ja siellä olikin mm. yks hyvin pitkä katu, missä oli pelkkiä ruukku, savi ja muita asiaan liittyviä kauppoja. Oli aivan ihana paikka. :) Ja läheisessä toisessa kylässä on sellainen pari sataa vuotta vanha katu, jossa oli mahtava tunnelma ja ihania käsityökauppoja ja muuten vaan kivaa. :) (Pitäisköhän saada kuvia johonkin...)

Jouluviikot oli tietenkin koulua aivan normaalisti, kun täällä ei joululomaa tunneta. Vaikka olikin joulukuusi ja muut härpäkkeet, niin ei ihan päässyt joulutunnelmiin joulua ennen.. Jouluaattokin oli hieman epäjouluinen, mutta mukava. :) Ainakin hyvin erilainen.. :D Mentiin päivällä kavereiden kanssa keskustaan ostoksille ja muuten vaan kuljeskelemaan.. Meillä piti olla varattuna isommalle porukalle italialaisesta ravintolasta paikka, mutta siinä oli joku pielessä, joten meillä ei sitten ollutkaan paikkaa.. Ja vaikka paikalliset ei vietä joulua sen kummemmin, niin täälllä on jonkinlainen uusi muoti mennä tyttö tai poikaystävän/perheen kanssa syömään jouluaattona.. Joten joka ainut vähänkin parempi ravintola oli tietenkin jo täyteen varattuja. Löydettiin käytännössä aivan vahingossa yks japanilainen ravintola, josta vielä sai paikan kymmenelle ihmiselle.. Joten meijän jouluateria oli sitten sattuman määräämänä japanilainen ravintola (ei kylläkään sushia), mutta oli varsin hyvää ruokaa ja ihanan täydellinen palvelu. :) Ja koska söin ateriani yhdeksän väliamerikkalaisen kanssa, oli ainakin lämmin ja äänekäs tunnelma.. :D

Illalla menin yhden ystäväni kanssa koulun lähellä olevaan kirkkoon, jonka tiesin olevan protestanttinen (vasta myöhemmin sain selville, että onkin itseasiassa luterilainen). Siellä tuli ekaa kertaa todellinen joulutunnelma, vaikka erosikin kovasti suomalaisesta joulukirkon tunnelmasta, koska englannin kielisessä hartaudessa oli vain 15 ihmistä, ja muutenkin kaikki oli vähän väärällä kielellä. :) Ja se hartaus pidettiin ei kirkkosalissa, vaan sellaisessa pienessä huoneessa, jossa oli vaan risti yhdellä seinällä.. Mutta jouluevankeliumi kuulosti ihan tutulta englanniksikin. Lopuksi laulettiin vielä jouluyö, juhlayö pimeässä huoneessa kynttilät kädessä, kun oli niin vähän porukkaa, että kynttilöitä riitti kaikille. :) Ja siellä oli jopa kakkutarjoilu, ja kaikille tulijoille pienet lahjat :)

Vietettiin jouluaaton loppu latinalaisamerikkalaisten mallin mukaisesti, eli valvottiin kahteentoista ja vähän sen yli yhdessä, puhuttiin hyvää kaikista ja syötiin herkkuja.. Ja kahdeltatoista tietysti toivotettiin kaikille hyvää joulua.. Lämmin tunnelma oli, vaikka olikin hiukan kylmä noin muuten, oltiin nimittäin ulkona tätä viettämässä.. Kun ei kerran ollut mitään paikkaa sisällä, missä oltaisiin niin myöhään voitu olla kaikki yhdessä, niin oltiin sitten ulkona naapuriyliopiston pienen järven rannalla, tai pikemminkin keskellä olevassa pienessä huvimajassa.

Joulupäivä oli hiljainen sisälläistumispäivä, mutta sunnuntaina pääsin kavereiden mukana Guatemalan suurlähetystöön syömään jouluateriaa ja illalla oli koululla myös joulujuhla, jossa oli varsin kiva tunnelma. :) Koska joululoma tosiaan oli sen kolme päivää, niin maanantaina oli paluu arkeen taas, sanakoe heti ensimmäisenä ja muuta.. :D

Uusi vuosikin oli kyllä mahtavan erilainen kokemus.. :) Oltiin nimittäin Taipeissa katsomassa suurkaupungin raketteja, ja siellä oli joku muukin saapunut katsomaan samaa, eli hippasen enemmän väkeä kuin Porin keskustassa. :P Mentiin täältä jo yhden aikaan jonottamaan bussia Taipeihin, mikä oli ihan viisas päätös, koska silloinkin saatiin jonottaa 2 tuntia bussiin pääsyä, vaikka täältä menee busseja Taipeihin jotain 10 minuutin välein.. Ja siinä vaiheessa, kun päästiin bussiin, niin jono oli vähintään tuplasti pidempi kuin meidän tullessa. Ja tämäkin jono oli vain yhden bussiyhtiön, ja niitä on tällä laiturilla useampia. :) Kuitenkin, tiellä ei vielä ollut mitään suurta ruuhkaa, joten päästiin Taipeihin noin 2 tunnissa (normaalisti jotain puolitoista). Siellä jonotettiin sitten puolestaan metroon, että päästiin vihdoin joskus kuuden jälkeen sinne varsinaiselle juhlapaikalle Taipei 101:n eteen (se on se maailman toiseksi korkein rakennus, jos joku ei tiedä). Jo kuus tuntia ennen vuodenvaihdetta siellä oli ihmisiä leiriytyneenä kadulle istumaan ruokien, huopien ja pelien kanssa varmistamassa hyvää paikkaa nähä raketit.. Me päätettiin kuitenkin viettää vielä pari tuntia sisätiloissa, ja mentiin viereisen ostoskeskuksen alakertaan ravintolaosastolle.. Syötiin muun muassa pitsatuutit (joo, luit oikein) ja pastaa.. :D Jee. Ja ökykallista norjalaista lohta. Kuitenkin, joskus puol kymmenen mentiin sinne kadulle istumaan, ja silloin siellä olikin sitten jo niin paljon ihmisiä, että hyvällä tuurilla löydettiin aina istumapaikka sieltä täältä parille tyypille, eipä sinne mihinkään ois mahtunut me kaikki yhessä istumaan.. Mutta saatiin sentään edes istumapaikat.. Ja sitten istuttiin siellä keskellä Taipein normaalisti yhtä vilkkaimmista kaduista kaks ja puol tuntia ja katseltiin kun aina vaan enemmän ihmisiä valui paikalle.. (Myöhemmin lehdessä sanottiin, että sillä yhellä korttelilla pelkästään oli noin 800 000 ihmistä..) Odotus oli pitkä mutta oli kyllä hauska kokemus jo itsessään se. Meidän edessä istui japanilainen perhe, jonka lapsille tuli vuorotellen vessahätä, ja niiden vessareissut vei aina jotain 45+ minuuttia, koska vessajono oli just niin pitkä.

Ite show oli kyllä lyhyt mutta aivan upea.. :D Hieman eri kaliiberin ammukset oli täällä käytössä, kuin mitä Porissa, mitkä on varmaan isoimmat uuden vuoden raketit, mitä oon ennen nähnyt.. Oli kyllä hienoa.. :) Takastulomatka kesti sitten myös aika monta tuntia, koska ensinnäkään metroihin oli turha kuvitellakaan pääsevänsä... Siellä oli jotain tunnin jono, että pääsi edes porteista sisään metroalueelle.. Joten kävelimme sitten sen 5 kilsaa takaisin pääasemalle.. Niitä kävelijöitäkin oli kyllä sen verran reilusti, että pää meinasi seota.. Takas omassa sängyssä oltiin joskus viideltä aamulla, vaikka mentiinkin vaan suoraan sieltä rakettien jälkeen kotiin... En oo kyllä varmasti koskaan ennen elämässäni nähnyt niin paljon ihmisiä yhden päivän aikana.. Mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista, ainakin kerran elämässä pitää kokea.

Ensi viikolla onkin sitten lukukauden viimeinen viikko ja kaikki lopputentit sun muut.. Ja ensi viikon sunnuntaina meillä lähtee lento Thaimaahan, jossa olen 12 päivän lomareissulla katselemassa temppeleitä ja palatseja ja ratsastamassa norsulla ja muuta jännää.. Pitäisi olla ihan jees. :) Sitten tuun takaisin sopivasti kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi, jota vietän varmaan lähinnä itekseni, ellei joku kaveri kutsu kylään.. Ja sitten tuleekin sisko tänne ja lähetään kiertämään Taiwania.. Jee ^^ Mutta ehin varmaan kirjoittaa blogiin vielä tuossa välissä, joten kuulette sitten Thaimaasta kaiken muutaman viikon päästä.. ehkä :D