Kauan sitten kituneen blogin kuolema lähestyy

Heissan!

Kirjoitan nyt vielä kerran, huvin vuoksi, vaikka tuskin tätä enää kovin moni jaksaa käydä kurkkimassa. :) Lähden taiwanista 5.7. ja kotisuomessa 6. päivä iltapäivällä, joten Taiwanielämää on jäljellä enää kaksi viikkoa ja pari päivää. Ens viikolla on viimeiset loppukokeet, ja sitten on vielä reilu viikko aikaa kiertää vähän taiwania ennen takaisinpaluuta. Paluu tuntuu sekä kivalta että pahalta, mutta varmaan kotona ollessa tuntuu enemmän kivalta kuin pahalta, ainakin toivon. On kamalaa jättää kaikki rakkaiksi ja läheisiksi tulleet ihmiset, paikat, tavat ja ylipäätään elämä täällä. Toisaalta on toki ikävä kaikkea kotona.

Jos koko vuoden pystyisi jotenkin summaamaan yhteen, niin tekisin sen, mutta se tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä, kun kaikkea on tapahtunut niin paljon, eikä tässä tunnu olleen mitään suurta punaista lankaa tai oivallusta. Ehkä isoimpia asioita on olleet omien silmien aukeaminen, niin kliseistä kuin se onkin, sillä olen tässä vuoden aikana alkanut vähän tajuta maailmaa myös muuten kuin suomalaisen silmin, vaikka toki kaukana täydellisestä ymmärryksestä ollaankin. Myös yhä enenevä into palata, ei ehkä juuri taiwaniin, mutta esim mannerkiinaan, on kasvanut tässä vuoden aikana. Olen oppinut itsestäni paljon, oppinut selviytymään ja nauttimaan kokeilemisesta, vaikka edelleen panikoin kaikkea mahdollista. Jollakin tavalla ylipäätään kasvanut vähän isommaksi. :)

Paluulento oli turhan kallis kaiken maailman sähläyksien seurauksena (sekä minun, että ebookersin), mutta pääasia että pääsen kotiin. :) Ensi viikolla pitää jättää hyvästit suurimmalle osalle ihmisiä, koska lukuvuoden päättymisen jälkeen suurin osa lähtee tahoilleen, joko suoraan kotiin tai muuten matkustelemaan. Mulla ei oo niin paljon rahaa, että pääsisin vielä ulkomaille reissailemaan, mutta ajattelin vielä kiertää Taiwania sen verran kuin tässä ehtii. pitää toki myös pakkailla ja järkätä täällä olevat tavarat kuntoon, postittaa osa niistä kotiin, ja siivota huone luovutuskuntoon. En tiedä, tuleeko tätä asuntolaa varsinaisesti ikävä, mutta rakasta huonekaveriani ja kaunista kampusaluetta varmasti tulee.

Suurimmalle osalle kuorokavereista sanoin jo heipat, se oli surullista, mutta toisaalta ihana nähdä ja tietää miten tärkeäksi olen tullut heille, ja miten tärkeäksi he minulle. :) Myös lupaukset lähettää kirjeitä ja kortteja ja olla yhteyksissä netin kautta ja vaihtaa nuotteja jne jne lämmitti sydäntä, yhtä paljon kuin a3-kokoinen kortti täynnä hyviä toivotuksia. :)

On yllättävää huomata, miten vähän sitä oikeastaan muuttuu, vaikka ympäristö, kieli ja kaverit vaihtuu täysin.. Samanlainen minä itse on pysynyt, näkee vain itsekin paremmin, että tämä minä olen. :) Voi kuulostaa pieneltä oivallukselta, mutta se on oikeastaan tosi iso, hirveän lohdullinen ja voimistava ajatus.

Vielä kaksi viikkoa taiwanin kuumankosteaa kesää jäljellä, luvassa vielä loppukokeita, vuoristokyliä ja aurinkorantoja ennen matkani loppua. Kaksi viikkoa kuulostaa nyt hirvittävän lyhyeltä ajalta, ja sitä se onkin, ja ennen kuin huomaankaan olen jo kotona. Odotan, että näen taas teidät kaikki, ja jos joku vielä tätä lukee, niin kiitos, että olet jaksanut olla kiinnostunut ja toiverikkaasti klikata tätä linkkiä aina välillä. :) Olisi tää matka varmasti ollut paljon vaikeampi ilman nettiä ja yhteyttä kotiin ja teihin kaikkiin. :)

Heihei!

Siinä maha missä...

painitaan...

Just kun pääsin sanomasta, että ihan turhaan käskivät mua siivoamaan, että ei tänne varmasti enää kukaan muuta, niin tänään sain kuulla, että mulle tulee kaksi uutta kämppistä huomenna.. Mannerkiinalaisia. Arh, :D Onneksi siivosin.. Mutta ärsyttää, kun pitää luopua totutusta vapaudesta, alusvaatteilla kuumalla ilmalla oleilemisesta, lauluharjoituksista ja monesta muusta pienestä mutta kovin tärkeästä asiasta. No ainakin pitää taas opetella normaalimpaan unirytmiin, mikä on ehkä ihan hyvä juttu. Kuitenkin, kyllä se tästä... Vähän pitää angstata, niin sitten taas tottuu, toivon. SItä paitsi, jäljellä on muutenkin enää kaksi kuukautta. :S Mut se mua ahistaa, että sillä kämppiksellä on just ollu joku järjetön kuumetauti, enkä todellakaan halua sitä. Ja saan sen kuitenkin, ahd ahd... *kop kop*... Noh, se siitä. Jatkan läksyjä tämän välikohtauksen jälkeen...

Herää, pahvi!

Hei! Tää yks pahvi on nukkunut aika kauan, ainakin blogin suhteen.. Mut kai sitä on pakko edes jotakin kirjoittaa ennen takaisin tuloa. :S Se on se syöksykierre, että kun kerran jää vähän pidemmäksi aikaa kirjoittamatta, niin sitten onkin jo niin paljon kirjoitettavaa, että se veisi hirveästi aikaa. Siihen ei sitten mukamas ikinä oo tarpeeksi sitä aikaa, ja asia kerääntyy.. Päätin nyt, että jätän kaikki kaukaiset kuulumiset kirjoittamatta päivä päivältä, ja summaan edes jotain.

Reissut: Kävin ensin Thaimaassa pari viikkoa, ja kivaa oli. :D Tiikerit tuli rapsuteltua ja norsut ratsastettua ja pari muinaista rauniota ja vähemmän muinaista temppeliä siinä sivussa. Thaimaasta paluun jälkeen ehdin juuri hetken levähtää autiolla kampuksella (kiinalainen uusi vuosi), ja sitten Erika-sisko tulikin jo viihdyttämään.. Reissattiin ympäri Taiwanin saaren, ei kovin rennolla meiningillä, mutta kivaa oli siltikin. Sen jälkeen vielä J-ystäväni Jyvälästä tuli tänne tuossa viime viikolla (kevätloma) ja kierrettiin taas Taiwania, vähän rennommin, mutta ihan tarpeeks kipeiksi tuli lihakset silti. Varsinkin pohkeet, kun piti heti reissun toisena päivänä mennä "rennolle metsäkävelylle" eli kiivettiin 2,2 km pelkkiä jyrkkiä portaita vuoren huipulle.

Koulu: Samaa sahanpurua...Lisää merkkejä ja kielioppeja ja muuta kivaa tulee tasaiseen, tosin syksyä paljon rankempaan tahtiin. Mut senhän takia mä tavallaan niinku tulinkin, ja näyttää siitä jotain hyötyä olevan.

Muu: Liityin tänä keväänä vihdoinkin koulun kuoroon! :) Se on kivaa, vaikka harkkoja onkin kolme kertaa viikossa kaks tuntia, eli tunnelma vähän erilainen kuin suomen rennoissa harrastuskuoroissa. Tosin sitä sopi odottaakin, kun ollaan aasiassa ja tietää näiden työ- ja opiskelumoraalin, jota tietty sovelletaan suoraan myös vapaa-ajan touhuihin, tai kaikkeen missä voi kilpailla jonkun kanssa. Aattelin aluksi, että suurin haaste on opetella laulamaan kiinaksi, mutta sitä ongelmaa ei oo kyllä vielä ollut, koska yhtäkään kiinan kielistä biisiä ei olla vielä laulettu. Sen sijaan on tullut lauluja jo ainakin, saksaksi, japaniksi, filippiiniksi, taiwaniksi (on siis eri kuin mandariini), ja latinaksi. Ranskaakin on kuulemma tulossa...
Kivaa on ollut erityisesti se, että tutustuu ihan paikallisiin nuoriin, jotka ei oo niitä kansainvälisiä vaihdossa olleita ja muutenkin aktiivisia erityisihmisiä.. Nämä jälkimmäiset kun yleensä on niitä ainoita taiwanilaisia, joihin täällä pääsee tutustumaan. Kuorossa on tavallisia tallaajia, jotka ei osaa puhua englantia, ja muutenkin muistuttavat enemmän taiwanilaisia, eli siis ovat herttaisia ja ihania tyyppejä (tytöt), tai ovat kivoja mutta eivät uskalla puhua mulle (pojat). No ei nyt ihan niinkään, mutta noin yleisesti ottaen. :)

Täälläkin alkaa talvi olla pikkuhiljaa mennyttä aikaa, ilma pysyy 20 yläpuolella ja muutenkin kiva sää.. Joku pelotteli sadekaudella, mutta enpä minä ainakaan oo mitään erikoista huomannut. Muutamana päivänä on satanut, mutta ei todellakaan mitään suomen syksyyn verrattuna.. Kesällä sitten on kuulemma rankkasateita, mut eipä silloin haittaa, kun on muuten niin kuuma, että tuntuu vaan kivalta. Näitä rankkasateita koettiin pari jo syksyllä, ja se oli kivaa. :D

Mun huonekaverit olivat kaikki vaan puolen vuoden vaihdossa, joten kämppä tyhjeni tammikuussa.. Uusia piti tulla kaikki kolme ainakin nimilistan mukaan, mutta kukaan niistä ei ilmestynyt sitten loppujen lopuksi, joten mulla on nyt ihan oma huone. :) Tämä olis mahtavampaa, jos tuo asuntolan hoitaja ei tulisi joka viikko pari kertaa muistuttamaan, että saan käyttää vain yhtä sänkyä ja pöytää, murh. :D

Mitähän vielä.. no ehkä säästän seuraavalle kerralle, jos vaikka saisin jossain kohtaa vielä kirjoitettua lisää. ehkä. mahdollisesti...

Joulu & Uusi vuosi ja kaikki muukin tältä väliltä

Heis! :)

Olen noin sata kertaa meinannut alkaa kirjoittamisen, mutta sitten on aina ollut jotain parempaa tekemistä, kuten jonkun televisiosarjan katsominen, tai kavereiden kanssa jutteleminen tai joku muu tosi välttämätön tehtävä. Oikeesti välttelen vaan tietoisesti ja tiedostamattani aina kasaantuvaa kertomismäärää.. Nyt vois ottaa jotain vesipuhvelia sarvista (en kyllä edes tiedä onko niitä täällä saati onko niillä sarvia) ja viimein kirjottaa jotain.

Vikan viikonlopun ennen joulua vietin yhden ystäväni vanhempien luona Yinggessä, pienessä kylässä (= keskisuuri suomalainen kaupunki) vähän pohjoiseen ja vuoristoon täältä. Kyseinen kaupunki on kuuluisa keramiikastaan, ja siellä olikin mm. yks hyvin pitkä katu, missä oli pelkkiä ruukku, savi ja muita asiaan liittyviä kauppoja. Oli aivan ihana paikka. :) Ja läheisessä toisessa kylässä on sellainen pari sataa vuotta vanha katu, jossa oli mahtava tunnelma ja ihania käsityökauppoja ja muuten vaan kivaa. :) (Pitäisköhän saada kuvia johonkin...)

Jouluviikot oli tietenkin koulua aivan normaalisti, kun täällä ei joululomaa tunneta. Vaikka olikin joulukuusi ja muut härpäkkeet, niin ei ihan päässyt joulutunnelmiin joulua ennen.. Jouluaattokin oli hieman epäjouluinen, mutta mukava. :) Ainakin hyvin erilainen.. :D Mentiin päivällä kavereiden kanssa keskustaan ostoksille ja muuten vaan kuljeskelemaan.. Meillä piti olla varattuna isommalle porukalle italialaisesta ravintolasta paikka, mutta siinä oli joku pielessä, joten meillä ei sitten ollutkaan paikkaa.. Ja vaikka paikalliset ei vietä joulua sen kummemmin, niin täälllä on jonkinlainen uusi muoti mennä tyttö tai poikaystävän/perheen kanssa syömään jouluaattona.. Joten joka ainut vähänkin parempi ravintola oli tietenkin jo täyteen varattuja. Löydettiin käytännössä aivan vahingossa yks japanilainen ravintola, josta vielä sai paikan kymmenelle ihmiselle.. Joten meijän jouluateria oli sitten sattuman määräämänä japanilainen ravintola (ei kylläkään sushia), mutta oli varsin hyvää ruokaa ja ihanan täydellinen palvelu. :) Ja koska söin ateriani yhdeksän väliamerikkalaisen kanssa, oli ainakin lämmin ja äänekäs tunnelma.. :D

Illalla menin yhden ystäväni kanssa koulun lähellä olevaan kirkkoon, jonka tiesin olevan protestanttinen (vasta myöhemmin sain selville, että onkin itseasiassa luterilainen). Siellä tuli ekaa kertaa todellinen joulutunnelma, vaikka erosikin kovasti suomalaisesta joulukirkon tunnelmasta, koska englannin kielisessä hartaudessa oli vain 15 ihmistä, ja muutenkin kaikki oli vähän väärällä kielellä. :) Ja se hartaus pidettiin ei kirkkosalissa, vaan sellaisessa pienessä huoneessa, jossa oli vaan risti yhdellä seinällä.. Mutta jouluevankeliumi kuulosti ihan tutulta englanniksikin. Lopuksi laulettiin vielä jouluyö, juhlayö pimeässä huoneessa kynttilät kädessä, kun oli niin vähän porukkaa, että kynttilöitä riitti kaikille. :) Ja siellä oli jopa kakkutarjoilu, ja kaikille tulijoille pienet lahjat :)

Vietettiin jouluaaton loppu latinalaisamerikkalaisten mallin mukaisesti, eli valvottiin kahteentoista ja vähän sen yli yhdessä, puhuttiin hyvää kaikista ja syötiin herkkuja.. Ja kahdeltatoista tietysti toivotettiin kaikille hyvää joulua.. Lämmin tunnelma oli, vaikka olikin hiukan kylmä noin muuten, oltiin nimittäin ulkona tätä viettämässä.. Kun ei kerran ollut mitään paikkaa sisällä, missä oltaisiin niin myöhään voitu olla kaikki yhdessä, niin oltiin sitten ulkona naapuriyliopiston pienen järven rannalla, tai pikemminkin keskellä olevassa pienessä huvimajassa.

Joulupäivä oli hiljainen sisälläistumispäivä, mutta sunnuntaina pääsin kavereiden mukana Guatemalan suurlähetystöön syömään jouluateriaa ja illalla oli koululla myös joulujuhla, jossa oli varsin kiva tunnelma. :) Koska joululoma tosiaan oli sen kolme päivää, niin maanantaina oli paluu arkeen taas, sanakoe heti ensimmäisenä ja muuta.. :D

Uusi vuosikin oli kyllä mahtavan erilainen kokemus.. :) Oltiin nimittäin Taipeissa katsomassa suurkaupungin raketteja, ja siellä oli joku muukin saapunut katsomaan samaa, eli hippasen enemmän väkeä kuin Porin keskustassa. :P Mentiin täältä jo yhden aikaan jonottamaan bussia Taipeihin, mikä oli ihan viisas päätös, koska silloinkin saatiin jonottaa 2 tuntia bussiin pääsyä, vaikka täältä menee busseja Taipeihin jotain 10 minuutin välein.. Ja siinä vaiheessa, kun päästiin bussiin, niin jono oli vähintään tuplasti pidempi kuin meidän tullessa. Ja tämäkin jono oli vain yhden bussiyhtiön, ja niitä on tällä laiturilla useampia. :) Kuitenkin, tiellä ei vielä ollut mitään suurta ruuhkaa, joten päästiin Taipeihin noin 2 tunnissa (normaalisti jotain puolitoista). Siellä jonotettiin sitten puolestaan metroon, että päästiin vihdoin joskus kuuden jälkeen sinne varsinaiselle juhlapaikalle Taipei 101:n eteen (se on se maailman toiseksi korkein rakennus, jos joku ei tiedä). Jo kuus tuntia ennen vuodenvaihdetta siellä oli ihmisiä leiriytyneenä kadulle istumaan ruokien, huopien ja pelien kanssa varmistamassa hyvää paikkaa nähä raketit.. Me päätettiin kuitenkin viettää vielä pari tuntia sisätiloissa, ja mentiin viereisen ostoskeskuksen alakertaan ravintolaosastolle.. Syötiin muun muassa pitsatuutit (joo, luit oikein) ja pastaa.. :D Jee. Ja ökykallista norjalaista lohta. Kuitenkin, joskus puol kymmenen mentiin sinne kadulle istumaan, ja silloin siellä olikin sitten jo niin paljon ihmisiä, että hyvällä tuurilla löydettiin aina istumapaikka sieltä täältä parille tyypille, eipä sinne mihinkään ois mahtunut me kaikki yhessä istumaan.. Mutta saatiin sentään edes istumapaikat.. Ja sitten istuttiin siellä keskellä Taipein normaalisti yhtä vilkkaimmista kaduista kaks ja puol tuntia ja katseltiin kun aina vaan enemmän ihmisiä valui paikalle.. (Myöhemmin lehdessä sanottiin, että sillä yhellä korttelilla pelkästään oli noin 800 000 ihmistä..) Odotus oli pitkä mutta oli kyllä hauska kokemus jo itsessään se. Meidän edessä istui japanilainen perhe, jonka lapsille tuli vuorotellen vessahätä, ja niiden vessareissut vei aina jotain 45+ minuuttia, koska vessajono oli just niin pitkä.

Ite show oli kyllä lyhyt mutta aivan upea.. :D Hieman eri kaliiberin ammukset oli täällä käytössä, kuin mitä Porissa, mitkä on varmaan isoimmat uuden vuoden raketit, mitä oon ennen nähnyt.. Oli kyllä hienoa.. :) Takastulomatka kesti sitten myös aika monta tuntia, koska ensinnäkään metroihin oli turha kuvitellakaan pääsevänsä... Siellä oli jotain tunnin jono, että pääsi edes porteista sisään metroalueelle.. Joten kävelimme sitten sen 5 kilsaa takaisin pääasemalle.. Niitä kävelijöitäkin oli kyllä sen verran reilusti, että pää meinasi seota.. Takas omassa sängyssä oltiin joskus viideltä aamulla, vaikka mentiinkin vaan suoraan sieltä rakettien jälkeen kotiin... En oo kyllä varmasti koskaan ennen elämässäni nähnyt niin paljon ihmisiä yhden päivän aikana.. Mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista, ainakin kerran elämässä pitää kokea.

Ensi viikolla onkin sitten lukukauden viimeinen viikko ja kaikki lopputentit sun muut.. Ja ensi viikon sunnuntaina meillä lähtee lento Thaimaahan, jossa olen 12 päivän lomareissulla katselemassa temppeleitä ja palatseja ja ratsastamassa norsulla ja muuta jännää.. Pitäisi olla ihan jees. :) Sitten tuun takaisin sopivasti kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi, jota vietän varmaan lähinnä itekseni, ellei joku kaveri kutsu kylään.. Ja sitten tuleekin sisko tänne ja lähetään kiertämään Taiwania.. Jee ^^ Mutta ehin varmaan kirjoittaa blogiin vielä tuossa välissä, joten kuulette sitten Thaimaasta kaiken muutaman viikon päästä.. ehkä :D

Ei lunta, ei joulutorttuja, mutta kuitenkin joulumieltä, eli taiwanilainen joulunodotus

Hei taas pitkästä aikaa.. En tiedä mikä tässä blogin kirjoittamisessa on niin vaikeaa.. Ehkä se, kun tuntuu ettei kukaan lue tätä, kun melkein kukaan ei kirjoita mitään kommentteja, niin tuntuu turhalta puuhalta.. (vink vink :D)

Täällä istun taas koneeni ääressä, tällä kertaa villasukat jalassa (kiitos ihana äiti!) ja sormikkaat kädessä. :D Nimittäin täälläkin on kylmä, tänään erityisesti. Tuulee hyvin voimakkaasti, puuskittain ja kylmästi, ja sataa vettä eli ilma on superkosteaa, ja on jossain 16 asteen paikkeilla lämpötila.. Ja huoneen sisällä on tuulta ja vesipisaroita lukuunottamatta sama olotila, eli yhtä kylmää ja kosteaa.. argh.. tulee lämpöpattereita ja takkoja kova ikävä täällä. Ja saunaa!! Ainoa lämmin paikka on suihku... josta onneksi sentään tulee kuumaa vettä. Välillä kyllä ei tuu ollenkaan kylmää vettä, ja sitten pitää polttaa itsensä tulikuumassa suihkussa. :D Hassu ongelma kyllä se.

Ostin itselleni joulua varten pienen muovisen kuusen ja siihen kaikkia koristeita. :) Ostin myös valot kuuseen, mutta ne olikin sellaiset, että ne vilkkuu, joten en voi pitää niitä päälle.. ei oo nimittäin enää rauhoittavaa vaan ärsyttävää.. se on kyllä harmi :( Mutta kaikkea ei voi saada. Ostin myös kämppiksille ja kaveri osti mulle joulusukat, ja täytin ne karkilla, koska on kiva tehdä jotain jouluun liittyvää. Kivaa oli myös valita ja lähettää kotiin päin jouluterveisiä. :) Ja olin myös koulun joulujuhlassa, ja se oli ihanaa. Joululauluja olen lauleskellut vähän väliä salaa, eli kyllä täällä vähän pääsee joulua kokemaan, vaikka isoimmat asiat puuttuukin, kuten perhe, ja kinkku, ja piparit.. Glögi ei kyllä puutu koska Juuso oli superkiva ja lähetti mulle glögimausteita!! <3 Joten olen tehnyt täällä välillä glögiä, ja tänään aion tehdä kavereille maisteltavaksi.. sopii tällaiseen kolkkoon säähän kuin nenä päähän.

Tässä kuussa on ollut kaikkein parasta tietenkin joulukalenterin luukkujen availu.. :) Ihanaa, kun joka aamu saa avata jonkun rakkaan ihmisen paketin, vaikka välillä tulee hirvittävä ikävä ja pitää vähän itkustaa pienen joulukuuseni ääressä lattialla. Laitoin nimittäin kaikki paketit kuusen alle, jotta tulisi vähän enemmän vielä joulu niistä. Niille, jotka kenties ei vielä tiedä, niin sain perheeltäni ihanan joulukalenterin, nimittäin joka joulukalenterin päivälle eri ihmisiltä pienen tai isomman lahjapaketin, ja sitten joka aamu availen yhden lahjan.. Täydellisempää asiaa ei voisi olla! Olen saanut lahjoja kaikilta sellaisiltakin, joilta en ois ikinä arvannut saavani.. hauskaa. :) On aivan mahtavaa, kun koskaan ei tiedä keneltä saa lahjan. Tuossa pari päivää sitten mm. avasin Riikan tutulta varamummolta paketin, vaikka hänet olen tavannut vain kerran. Siitä tuli kyllä mahtavan koskettava olo, jotenkin tässä konkreettisesti näkee miten monet ihmiset oikeasti välittää musta tarpeeksi laittaakseen lahjapaketin..Eli kiitos kaikille näille: Riikka-sisko, joka oot ihana hassu siskoystävä ^^; Iskä ja Äiti, jotka ootte parhaat vanhemmat, jotka voi pieni Reetta saada; Ellulle ja perheelle, jotka odottaa mua kotiin kuin nuuskamuikkusta <3; Riinalle, joka on ihana kummityttö :); Tarjalle-siskolle, joka on huolissaan mun suomen kielen ruostumisesta, lupaan koittaa pitää sitä yllä! :D; Outille, joka huolehti, ettei joulukuusta pääse puuttumaan prinsessoja; Erikalle, joka on on salaa niin samanlainen mun kanssa, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi on juuri täydellinen nuorin sisko, mitä voisi kuvitella.. kiitos kun huolehdit mun isänmaallisuudesta! ja siitä, että yöllä voi aina nukahtaa muumimaailmaan.. :) ; viidennelle veljelle Pekalle, joka laittoi mulle ihanaa kirjepaperia sekä mun että muiden iloksi; Irmalle ja Taunolle ihanista toivotuksista ja suojelusenkeleistä :) ; Taanukaisille, jotka huolehti sekä karkkinälästä, että muutenkin ikävästä kertomalla yksityiskohtaisesti mm. ruumiintoiminnoistaan :D; Turkuhörhöille maailman parhaasta kuorolevystä; Eeville, joka on huolissaan mun terveydestä; Emmille ja Ollille, jotka taas oli huolissaan mun salmiakkipulasta (söin jo kaikki :D) ; Unskille stressileluksi päätyneestä barbababasta; Anne-mummolle, joka laittoi paketissa vähän enkelsiipien havinaa :) ; plus kaikille niille lopuille toistaiseksi tuntemattomille, joiden pakettia en ole vielä avannut.

Taanukaiset esitti sen verran vahvasti pyynnön, että noteeraisin teidät blogissani, niin pitää sanoa, että on se kyllä hyvä, että on tuollaisia hassuja otuksia tätitettävinä, on vähän vähemmän ikävä kotiin silleen eiku mitä? :) Lupaan ottaa kuvia kaulahuovin kanssa julkisilla paikoilla, kunhan taas pääsen jonnekin ulos kampukselta.. :P

Sitten päästäkseni ulos kalenterista, pitää kertoa.. kun tänään olin viemässä yhtä kirjettä postiin, niin huomasin, että samassa rakennuksessa onkin joitain tyyppejä myymässä mitä erilaisempia asioita.. Ja ostin mm. mansikoita! Tuoreita! Suoraan naapurikunnan pellolta! Jee! Täällä on siis nyt mansikkakausi, mikä on jotenkin vaikea pohjoismaalaisena käsittää, mutta hyviä ovat.. ^^ Ja viereisen kojun myyjä oli käynyt suomessa vuosia sitten ja osasi vieläkin sanoa "kiitos" ja "huomenta".. :D Vähänkö kivaa.

Aiemmin yksi hieno kokemus oli, kun koululla oli kiinalaista oopperaa esittävä ryhmä kiinasta ja esitys oli vielä kaiken lisäksi ilmainen. Aluksi oli kyllä hieman tylsää, kunnei siitä esityksestä tajunnut sanaakaan.. vierellä oli kyllä tekstitys joo.. kiinaksi. :D Mutta sitten loppupuolella oli hienot akrobatia-taistelukohtaukset ja sitten se olikin jo tosi jännää! Oli kyllä kivaa, vaikka kiinalaisen oopperalaulun rinnalla kyllä länsimainen ooppera on lintujen viserrystä, vaikka en oo koskaan oopperalaulusta tykännytkään. Hakekaa vaikka huviksenne youtubesta, jos ette oo vielä tähän kauniiseen laulun lajiin tutustuneet..

Yksi hieno asia on, miten huomaamatta kielitaito kehittyykään.. Nykyään mulla on kavereita, joiden kanssa mulla ei ole muita yhteisiä kieliä kuin kiina, eikä haittaa menoa paljoakaan, koska arkikeskustelu sujuu kiinaksi jo ihan hyvin. :) Kielioppi on varmasti useimmiten päin mäntyä ja lausuminenkaan varmaan oo ihan viiden tähden arvoista, mutta pääasia kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi! Kiinan kieli on kyllä systeeminä ja muutenkin hirvittävän kiehtova kieli, ja olen todella iloinen, että tulin tänne opiskelemaan sitä. Eihän täällä pelkästään kieltä opi, vaan samalla toisenlaisen tavan katsella vähän koko maailmaa ja itseään...

Kaksi isoa asiaa olen täällä oppinut.. Sen, että miten hieno maa taiwan on ja miten paljon mahtavia asioita on kiinan kulttuurissa ja sen pitkässä historiassa.. Ja toisaalta, että miten ihana maa on suomi, ja miten paljon rakastan sitä ja suomalaisia ja suomen kieltä (!) ja erityisesti kotiani ja perhettä ja ystäviä.. :)

Täällä jokainen uusi tuttavuus on kuin paksu kirja, josta voi oppia niin paljon, sekä maailmanhistoriaa ja maantietoa ja muuta tällaista että erityisesti ymmärtämään miten rajoittuneet ja epärealistiset mun näkökulmat maailman asioihin on olleet, vaikka olenkin pitänyt itseäni avarakatseisena.. Ja tiedostan myös, että ne on sitä yhtä edelleen... Paljon on vielä opittavaa.. Onneksi oppiminen on niin kivaa. :) Ilman tätä kokemusta olisin kyllä jäänyt niin paljosta vaille...

Hei hei rakkaat tältä kertaa, on ikävä teitä kaikkia! Kesällä palaan taas suomen kauniisiin maisemiin huuliharppua soittaen kuin Nuuskamuikkunen! :) (Kiitos ellu ajatuksesta, se on piristänyt täällä.)

Kuivattuja mustekalalonkeroita, kanansydänkeittoa ja sianverikakkuja, toisin sanoen taiwanilainen ruokakulttuuri

Heissan!

Kuten kaikki tietää tai ehkä ei tiedä, olen nyt istunut kohta neljä viikkoa enemmän tai vähemmän kotona, koska kaaduin portaissa ja satutin selkäni.. Ei mitään hurjan vakavaa, mutta kuitenkin sen verran, etten saa harrastaa mitään liikuntaa, kävellä yhtään ylimääräistä tai muutenkaan pitää hauskaa.. Sen seurauksena olen istunut kovin paljon sisällä, netteillyt ja opiskellut.. Oli tuossa mid termitkin (lukukauden keskellä olevat tentit), joten niidenkin edellä elämä kuoli väliaikaisesti noin muutenkin. Eli toisin sanoen itärintamalta ei mitään uutta.. Ajattelin nyt kuitenkin jotain päivittääkseni edes kirjoittaa blogiin jotain ruoasta ja kaikesta siihen liittyvästä, koska siitä on kyllä paljon sanottavaa...

Täkäläinen ruokahan on siis teoriassa tosi terveellistä, koska se koostuu isolta osaltaan kasviksista ja riisistä, ja lihaakaan ei oo mitenkään ylikäsitelty... Kuitenkin täällä on hyvin helppo saada itsensä lihavaksi, koska ensinnäkin nämä tykkää täällä yli kaiken uppopaistetuista asioista (uppopaistettuja kasviksia, uppopaistettua lihaa, uppopaistettua tofua, uppopaistettua you-name-it). Toisekseen kaikessa ruuassa ainakin koulun ravintoloissa on hirveästi rasvaa.. Plus täälläkin on hampurilaisravintoloita ja muita pienen Reetan kiusaksi joka nurkalla. :S Yksi hieno esimerkki hampurilaisesta aasialaiseen tyyliin on japanilaisen hamppariravintolaketjun MosBurgerin riisipurilainen.. :D Tätä aasialaisemmaksi ei kyllä hampurilaista saa..



Oma lukunsa on sitten kaikki perinneruoat, jotka on kyllä suurimmaksi osaksi jokseenkin niin omituisia, ettei niitä pahemmin uskalla syödä.. :D Hsinchun, eli kotikaupunkini, oma perinneruoka on riisinuudelit, jotka on siis riisijauhoista tehtyjä nuudeleita.. Niissä on joku jippo, ettei niitä voi tehdäkään muualla, koska niiden kuivaamiseen tarvitaan kova tuuli, ja Hsinchu on about Taiwanin tuulisin paikka (ja sen kyllä huomaa :S). Maistoin kerran paistettuja riisinuudeleita, mutta ovat aika mauttomia, ja lisäksi näyttävät ja tuntuvat joiltain suolistomadoilta, niin ei mitään suurta herkkua kyllä olleet ne.. Mutta siis kuitenkin suhteellisen vaaratonta eräisiin muihin herkkuihin.. Yksi kuuluisimpia on sian sorkat, ja kyse on siis siitä, että aivan oikeasti saat kokonaisen sian sorkan lautasellesi, ja siitä on tarkoitus syödä ne lihat ympäriltä.. Itseäni henkilökohtaisesti ällöttää ajatuskin sen verran, etten viitsi kokeilla. Yksi järkytys oli se, kun menin taiwanilaisen kaverini seuraksi lounaalle, ja hän kävi sellaisessa tee-se-itse-keittopaikassa, ja valikoi sieltä asioita.. Siellä oli kaiken laista, joista en edes halua tietää mitä ne on.. varsinkin kun erehdyin kysymään siltä kaveriltani, että mikä tuo oli minkä otit juuri.. Ja se oli siis kanan sydän.. ja katselin siinä sitten suurta vadillista kanansydämiä.. alkoi hieman etomaan. Sianverikakuista olen kuullut, mutta en ole vielä päässyt näkemään.

Sian sorkkia :S

Pahin juttu kaikessa on night marketeissa myytävä taiwanin suuri kuuluisuus haiseva tofu (on siis suora käännös sen kiinankielisestä nimestä), joka on kyllä todellakin nimensä veroinen ruoka.. Se on uppopaistettua tofua, jossa on käytetty jotain erikoista ainesosaa X, jonka ansioista se haisee pahemmalle, kuin mädänneet katukaivot (joita niitäkin on täällä usein). Yömarketeissa kulkeminen on todella kivaa, koska sieltä löytää niin paljon kaikkea, mutta siellä on aina se inhottava jokakertainen hetki, kun osuu tarpeeksi lähelle haiseva tofu -kojua... ja se haju leviää todella pitkälle. Ei pysty katselemaan niitä vieruskojuja kunnolla, koska se lemu on aivan oikeasti aivan yhtä paha kuin jotkut tosi haisevat vessat. Ja nää ihmiset yrittää saada mua syömään sitä :S Ja se on oikeasti täkäläisten suuri herkku, ja ne syö sitä tosi usein. Oon melkein luvannut itselleni maistaa sitä jossain vaiheessa ennen paluuta, mutta en tiedä pystynkö.. :D


Viattomalta näyttävät haisevat tofut.

Noita kauhistuttavia perinneruokia on kyllä loputtomiin, mutta toisaalta tosi moni ruoka täällä on todella hyvää. Esim. kaikki jiaozien eri muodot on tosi hyviä.. Ne on sellaisia ohueen vesitaikinaan käärittyjä kasviksia/lihaa, jotka sitten voidaan esim. paistaa, uppopaistaa, keittää vedessä tai kaikkea.. Ja ne on yleensä tosi hyviä, nams! Lemppari aamupalani täällä on baozit, jotka on samaan perheeseen kuuluvia, paksumpaan taikinaan leivottuja "pullia", joissa on sisällä lihaa ja kasviksia myös. Kaikenlaiset lisukeruoat on myös tosi hyviä, paitsi ne missä on pikkukaloja ja tofua. :D Niissä on aina erilaisia kasviksia ja mausteita ja nam. mun ehdoton lemppari kaikista lisukkeista on sellainen tomaattikananmunapaistos, joka on hyvin simppeli ja tosi herkullinen. Japanilaiseen ruokaan pääsee täällä tutustumaan hyvin, ja siihenkin olen tykästynyt kovasti.. Tätäkin voisi jatkaa pitkälle, mutta en nyt jaksa :D


Mainitsemiani jiaozeja, tällä kertaa keitettyinä.

En keksinyt mitään aasinsiltaa tähän, joten hypätkääpä itse joen yli, nimittäin halusin myös kertoa täkäläisten ruoan hankkimisen kätevyydestä. Ensinnäkin noita 24/7 auki olevia pienen pieniä lähikauppoja on joka nurkalla, minulla lähin noin sadan metrin päässä. Niistä saa kaikenlaisia valmisruokia, jotka myös lämmitetään paikan päällä (ellet halua viedä kylmänä kotiin). Kaikkiin näihin saa valmiiksi puikot/muut ruokailuvälineet, astiat ja muut, eli ne on täysin mahdollista syödä siinä paikassa tai viedä minne vaan.. Pikanuudelitkin ovat ihan oma lukunsa, koska ne on valmiiksi pahvipurkissa, eli sinne voi vaan laittaa kuumaa vettä, eikä tarvi edes kulhoa niille. Ja yksi juttu on, kun ostettiin täytekakku tällä viikolla.. :D Sen mukana sai siis leipomosta lautaset, haarukat, muovisen kakkulapion, ja kynttilätkin olisi saanut, jos olisi halunnut.. :D Tämä vaan esimerkkinä siitä, miten täällä on kaikki saatu hyvin hyvin käteväksi ruuan suhteen. Söpöys on toinen asia, joka täällä on kehitetty huippuunsa, kuten näkee kakustamme.


Kakku, jonka ostimme ^^

Yksi mun lemppariasioista on kaikki tee/mehukojut, joista saa siis kaiken maailman kylmiä/kuumia juomia, ja erityisesti niiden mehutölkkisysteemi.. :D Koska niillä on siis sellaisia pahvimukeja, ja sitten sellainen muovituskone, jolla saa mehutölkin kanteen liimattua ohuen muovikannen.. Siihen sitten isketään pilli läpi, jolloin kanteen tulee vain pillin mentävä reikä. Ja ennen pillin laittamista se koko härdelli on täysin vesitiivis, eli ne voi laittaa vaikka reppuun nurin päin ja laittaa pillin vasta kotona. Paitsi että se on kätevää, niin lisäksi mitä todennäköisimmin tuottaa vähemmän muovijätettä kuin ne hesburgerin epäkätevät ja paksut kannet. Sitä paitsi niiden mehukojujen mehut on aivan parhaita! Ja teet toki myös, mutta en voi juoda niitä, kun maha ei tykkää kofeiinista.. Kuitenkin, night marketin mehukojut on mun lemppareita, etenkin eräs tuossa lähimmällä marketilla oleva, jossa on tarjolla tiskillä mukeja, joissa on paloiteltuna ja kuorittuna erilaisia hedelmiä eri sekoituksina.. niistä voi sitten valita jonkun hedelmämukin, jonka jälkeen se myyjä sekoittaa kaiken tehosekoittimessa mehuksi ja sitten sen voi vain juoda.. ^^ Ehkä terveellisintä mehua ikinä, plus parasta, koska se on niin tuoretta. Yksi lemppareistani on viinirypäle-kiivimehu.. guavamehu on myös jees ja vesimelonimehukin on superhyvää! ^^

Yksi juttu on sitten kaikki snacksit alias pikkunaposteltavat, joita paikalliset syö paljon.. Karkkiahan täällä syö vaan lapset ja suklaatakin vain erikoistilanteissa, hullut taiwanilaiset :S Mutta muita naposteltavia, kuten sipsejä, syödään paljon.. Sipsejäkin on kaikkia hienoja makuja, kuten merilevä (jota muuten paikalliset tunkee joka paikkaan...) Sitten on kaikkia kalatikkuja, jotka ei vain maistu kalalle, vaan on kuivattua kalaa.. Ostin kerran, oli pahaa.. :S Sitten on pusseissa kaikkia kuivattuja lihasiivuja, ja jos et ole varovainen, saatat ostaa pähkinäsekoituksen sijaan kuivattuja, savustettuja mustekalanlonkeroita.

Bonuksena vielä kananjalat, siis kananjalat, ei koivet, jotka ovat kuulemma erityisesti lasten lemppareita.. Kuulostaa toki enemmän kauhuelokuvalta kuin tosielämältä, mutta täälläpä voi nähdä lapsia imeskelemässä onnessaan kananjalkoja hiijahei..

Olen varma, että tästä unohtui vielä kaikenlaista, mutta tällä mennään...
Tos ja hei!

Opiskelijaelämää

Hei!

Siitä on jo ties kuinka kauan, kun kirjoitin viimeksi. Pelkäsin ja tiesin näin käyvän.. Kun asettuu aloilleen ja elämä alkaa rutinoitua, on niin paljon tekemistä ja menemistä, ja toisaalta niin paljon toistuvaa ja tavallista, ettei ole enää niin paljon mistä kirjoittaa. Olen elänyt kyllä hyvin, ja täällä olo on edelleen tosi kivaa, mutta elämä alkaa asettua urilleen. Koulutuntien ja koululäksyjen jälkeen ei viikolla jää kauheasti aikaa muulle, joten paljon aikaa menee ihan vain opiskellessa ja muuten kampuksella oleillessa. Olen tosiaan kolmella eri kiinan kielen kurssilla, ja läksyjä on paljon. Toisaalta se on rasittavaa, mutta toisaalta myös oppii todella paljon. Uskon, että se työ ei ole ihan turhaa, koska saan uuden kielen haltuuni sillä pikkuhiljaa. :) Viikonloppuisin on aikaa enemmän, ja silloin olen yleensä viettänyt aikaa kaikkien uusien kavereideni kanssa ja vain rentoutunut. Se harmittaa paljon, etten ole oikein vielä päässyt käymään missään... Ongelma on lähinnä siinä, että mulla ei ole paljon kavereita, joiden kanssa matkustaa, enkä ihan uskalla lähteä pidemmille reissuille yksin.. Eikä se ole muutenkaan kivaa. Mulla on kyllä latinalaisamerikkalaiset kaverini, jotka mielellään matkustaisi mun kanssa, mutta heillä taas on mahdollista matkustaa vasta myöhemmin, kun just nyt heillä on ongelmia oman stipendinsä kanssa, ja he saavat rahansa vasta ensi kuussa. Silloin varmaan matkustetaan vähän enemmänkin, ja käydään katselemassa Taiwania. :) Toivon niin ainakin! Ja miksikäs ei. :)

Maanantaina eräs uusi ystäväni sai vihdoin oman gradunsa valmiiksi. Hän on ollut täällä jo pitempään opiskelemassa ympäristöteknologiaa, mutta tämän vuoden hän aikoo pysyä täällä opiskelemassa kiinaa. Mentiin tietty juhlistamaan sitä ravintolaan. :) Porukassa oli suurimmaksi osaksi kaikkia ihania, avoimia ja kovaäänisiä latinalaisamerikkalaisia, jotka puhuvat kaikki espanjaa. Onneksi joukossa oli sentään yksi toinenkin ei-espanjaa puhuva poika, etten ollut aivan ainoa, joka ei ymmärtänyt vitsejä. :D He kaikki osaavat kyllä puhua englantia, mutta keskenään tietty helposti puhuvat espanjaa. Ravintola oli aivan ihana pieni paikka, jossa myytiin eurooppalaiseen tyyliin ruokaa.. Se oli tosi hyvää ja oma fish and chips -annokseni oli peräti melkein viisi euroa. Täkäläisittäin jo vähän kalliimpi ravintola, mutta ei suomalaiseen hintatasoon tottuneelle kovinkaan paha diili. :)

Ravintolasta päädyimme naapuriyliopiston järvelle istuskelemaan ja pelaamaan Unoa ja ylipäätään fiilistelemään iltaa. Täällä on tosiaan tapana, että puistoissa (ja kampuksilla) on tehty järviä, jotka on siis meikäläisittäin pienen lammen kokoisia. Eivät siis kuitenkaan mitään pihalammikkoja, vaan isompia. Naapuriyliopiston lammella on hyvä viettää aikaa iltaisin, koska lähellä ei ole asuntoloita, joten siellä voi rauhassa nauraa ja puhua kovempaa. Menimme lammen keskelle pieneen kiinalaistyyliseen huvimajaan, johon vie silta lammen yli. Se on aivan ihana paikka,siellä on puita, pienet kaiteet ympäri saareketta ja tyyni vesi ympärillä, johon kampuksen valot heijastui. Yliopiston kitarakerholla oli kokoontuminen lammen vieressä samaan aikaan, joten oli myös musiikkia meillä vähän aikaa. :)

Täällä kaikilla yliopistoilla on koiria, jotka eivät ole kulkukoiria, vaan yliopisto-opiskelijat vaan rakastaa niitä, ja hellii niitä ja ruokkii niitä. Ne elää kampuksella ympäriinsä, joten tietysti pari koiraa tuli myös kaveeraamaan meidän kanssamme luultavasti ruuan toivossa. Niiden kannalta valitettavasti meillä ei ollut mitään ruokaa. Täällä tottuu siihen, että jos on vähänkään kauemmin jossain ulkona, niin luultavasti on joku koira lojumassa lähistöllä. Alan jo tunnistaa osan niistä, aamuisin aina lojuvat auringossa, kun kävelen oppitunneille.

Sunnuntaina kävin ystäväni Diannan kanssa valokuvaamassa ympäri kampusta.. Pikemminkin oikeastaan etsittiin hyviä paikkoja, jossa voitaisiin myöhemmin käydä kuvailemassa. Dianna on siis lupautunut mallikseni, mikä on aivan mahtavaa! :) Otin jo muutaman esimerkkikuvan tämän yliopiston pikkulammikolla (täällä on siis isompikin lampi), joista muutama kuva onnistui ihan kohtuullisesti. :) Kuvia on lisää samalla sivulla hei! :)

Hejdå!